Tunnustan: en ole koskaan syönyt aitoa, alkuperäistä carbonaraa, eli miilunpolttajan spagettia.
Spagetin ohella siinä käytetään pääraaka-aineena siansivua (pancetta) tai sianposkea (guanciale), joita en itse syö, koska olin aiemmin kasvissyöjä ja nykyään sekasyöjä, mutten silti syö siasta peräisin olevia tuotteita.
Ajatus carbonarasta, Lazion ja eritoten Rooman erikoisuudesta, on silti houkutteleva, sitä en kiellä. Olinkin vallan innoissani, kun taannoisessa Glorian ruoka & viini -lehdessä (nro 2/2016) oli lohicarbonaran resepti.
Eipä tarvinnut kauaa pohtia, päätyykö kokeiluun. ;) Jonkin aikaa toteutus antoi kuitenkin odotuttaa itseään. Tänään ryhdyin tuumasta toimeen: helppoa, nopeaa ja hyvää, joten suosittelen kyllä ja itsekin varmasti teen uudemman kerran. Ei kuitenkaan ehkä niin tajunnanräjäyttävää, kuin olin etukäteen vesikielellä unelmoinut. ;)
Kahteen annokseen tarvitset:
1/2 (luomu)sitruuna
200 g spagettia
150 g kylmäsavulohta
2 munankeltuaista
1/2 dl parmesaania hienona raasteena
n. 1/2 dl pastan keitinvettä
mustapippuria rouhittuna
annosten viimeistelyyn parmesaanilastuja
Valmistus:
1. Laita suolattu pastavesi kiehumaan ja pese ja kuivaa sitruuna huolella ja vuole siitä suikaleita esim. kuorimaveitsellä. Ole tarkkana, että vuoleta vain pintaa, eikä mukaan pääse lainkaan kitkerää valkoista osaa.
2. Leikkaa kylmäsavulohi pieniksi kuutioiksi.
3. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Kun kypsennysaikaa on jäljellä 2-3 min., lisää sitruunankuorisuikaleet pastakattilaan.
4. Sekoita keltuaiset ja parmesaaniraaste kulhossa. Ota keitinlientä pastakattilasta ja lisää se juusto-keltuaisseokseen koko ajan sekoittaen. Valuta pasta.
5. Kaada valutettu pasta kulhoon "kastikkeen" sekaan ja sekoita huolella. (Voit myös sekoittaa ainekset keskenään kattilassa; ole kuitenkin tarkkana, ettei muna ala hyytymään kuumassa kattilassa - älä ainakaan pidä kattilaa liedellä).
6. Lisää lohikuutiot ja sekoita. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
7. Tee annokset, rouhi päälle mustapippuria ja viimeistele parmesaanilastuilla. Tajoile välittömästi.
P.S. Mielestäni sitruuna tuo annokseen aivan ihanan raikkaan maun - olenhan vannoutunut sitruunan ystävä joka tapauksessa - mutta jos olet klassisemman maun ystävä, sen voi aivan hyvin jättää poiskin.
Aika jännä juttu. Tuo pasta miilunpolttajan tapaan on oikein tuttu resepti nimenä, mutta miten en ollut koskaan tajunnut, että se keltuainen pitää oikeasti olla noin raakaa. Hassua, etten ole ikinä ohjeeseen tarkemmin tutustunut.
VastaaPoistaKiva lohiversio!
Jännä homma tosiaan, että välillä vaan käy niin, että jonkin aivan tutun reseptin juju on vaan jäänyt hoksaamatta ja sen tajuaa vasta, kun itse käärii hiat ja ryhtyy hommiin. :D
VastaaPoistaCarbonarassa keltuaisen tosiaan tulee olla aivan raaka, koska se toimii tavallaan kastikkeena. Herkullista ja täyteläistä ja lohi nyt vaan on aina ihanaa!:)