sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Crostata di frutta, ricetta di Sonia Peronaci - Hedelmäpiirakka leipurinkermalla Sonia Peronacin ohjeella

Onko itsenäisyyspäivän menusi vielä jälkiruokaa vaille? Tässä maukas idea - ihana hedelmäpiirakka, johon voit vuodenajasta ja omista mieltymyksistäsi riippuen käyttää oikeastaan mitä hedelmiä (tai marjoja) haluat. 

Tehdään nyt ihan heti alkuun selväksi, etten todellakaan yritä väittää, ettenkö pitäisi tuhdeista suklaajälkkäreistä - todella rakastan niitä. Kuitenkin, etenkin viime aikoina olen huomannut pitäväni vielä enemmän raikkaammista, hedelmäisistä mauista ja ainahan olen rakastanut vaniljaisia juttuja ja ihan kaikista eniten mitä tahansa, missä on sitruunaa! 

Tässä taivaallisessa reseptissä kaikki nämä kolme rakastamaani juttua on edustettuina. Nykyään klassinen italialainen crostata alla frutta on ilmanmuuta lempijälkiruokieni kärkijoukossa. 

Jo aiemmin täältä blogista löytyy italialaisen hedelmäpiirakan ohje, kesäisenä versiona. Erinomainen oli sekin, mutta italialaisen ruokaidolini Sonia Peronacin resepti osoittautui niin täydelliseksi, että pakkohan sekin on tänne laittaa. :) 

Sonian reseptissä tosin oli myös leipurinkermassa yhden sitruunan kuori, mutta jätin sen pois, sillä halusin kreemistä pelkästään vaniljaisen. Piirakkapohjan taikinaan sen sijaan laitoin sitruunakuorta, aivan ihanan raikasta! Vastaisuudessa taidan tehdä kaikki makeat piirakkapohjat tällä reseptillä. 

Piirakan päälle en laittanut kiillettä ja hedelmät valitsin oman mieltymykseni mukaan sesongin huomioiden, muuten seurasin uskollisesti reseptiä. 

Kokeilkaa, suosittelen! :) 

Ainekset yhteen piirakkaan, vuoan halkaisija 28 cm

Murotaikina:

250 g vehnäjauhoja
135 g voita (huoneenlämpöistä, kuutioina)
3 keltuaista
100 g tomusokeria
1 luomusitruunan raastettu kuori

Leipurinkerma:

350 g täysmaitoa
150 g kuohukermaa
130 g sokeria
6 keltuaista
30 g maissitärkkelystä (Maizena)
1 vaniljatanko


Lisäksi muutamaa erilaista hedelmää piirakan päälle, itse käytin kiiviä, banaani ja persimonia. Jos käytät banaania tai muuta mustuvaa hedelmää, kannattaa niihin pilkkomisen jälkeen puristaa muutama tippasitruunamehua, joka estää mustumista. 

Valmistus:

1. Aloita leipurinkermasta. Erottele valkuaiset keltuaisista. Laita paistokasariin maito, kerma ja sokeri. Lisää myös yhden vaniljatangon siemenet, keltuaiset ja maissitärkkelys. 
2. Sekoita huolellisesti ja siirrä liedelle keskilämmölle. Sekoita koko ajan, kunnes seos sakenee ja poista levyltä. 
3. Siirrä leipurinkerma laakeaan vuokaan ja peitä tuorekelmulla niin, että kelmu on kiinni kreemin pinnassa. Tämä estää leipurinkerman pintaa jähmettymästä klimppimäiseksi. Anna jäähtyä kunnolla ja siirrä jääkaappiin. 
4. Valmista seuraavaksi murotaikina: nypi jauhot ja voi kulhossa sekaisin, lisää tomusokeri, keltuaiset ja sitruunankuoriraaste. Sekoita käsin tasaiseksi taikinaski, muotoile palloksi ja kääri tuorekelmuun. Laita jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi. 
5. Kauli taikina n. 0,5 paksuiseksi työtasolla ja nosta kaulimen avulla voideltuun vuokaan.. 
6. Leikkaa ylimääräinen taikina reunoista pois ja reunat tasaiseksi. Pistele haarukalla taikinaan reikiä, ei kuitenkaan pohjaan saakka. 
7. Kasta pala leivinpaperia hanan alla ja puristele nyrkissä kuivaksi. Kuivaa vielä pyyhkeellä tai talouspaperilla molemmin puolin ja levitä piirakkapohjalle. Täytä vuoka kuivilla herneillä tai pavuilla, jotta taikina pitää muotonsa paistettaessa. 
8. Paista uunissa 180 asteessa n. 30 min. 
9. Kun pohja on kypsä, ota pois uunista ja poista leivinpaperi palkokasveineen. Anna jäähtyä täysin. 
10. Leikkaa valitsemasi hedelmät mieleisiksisi palasiksi, purista aavistus sitruunaa niiden päälle, jotka muuten saattaisivat mustua. 
11. Ota leipurinkerma jääkaapista (ja vatkaa ilmavammaksi sähkövatkaimella) ja pursota tai levitä tasaisesti piirakkapohjalle. 
12. Koristele hedelmäpaloilla ja tarjoile. 






Hyvää itsenäisyyspäivän odotusta! :)

tiistai 29. marraskuuta 2016

Pizziamo ja italialainen jouluruoka Turun Sanomissa

Tällä kertaa vähän erilainen päivitys: turkulaisille ja muillekin, ketkä Turun Sanomat onnistutte käsiinne saamaan tiedoksi, että tämänpäiväisen lehden joululiitteessä oli juttu italialaisesta jouluruoasta, jota varten pääsin haastateltavaksi ja Pizziamokin tuli jutussa mainittua. ;) 

Mukana on myös jouluinen italialainen resepti, jonka sain omassa kotikeittiössäni toteuttaa. Kyseessä on napolilainen erikoisuus struffoli, joka on ihanan hunajainen, nonparellein koristeltu leivonnainen. Kyseistä ohjetta ei vielä löydy täältä blogin puolelta, eli vilkaiskaa resepti Turkkarista, jos innostutte italialaisesta joululeivonnasta. Liitän jutun tähän päiviytykseen pikimmiten ja laitan toki struffolien ohjeen tänne blogiinkin hyvissä ajoin ennen joulua. :)


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Farro risottato con zucca confit - spelttirisottoa karamellisoidun kurpistan kera

Hiukan aikaa sitten kokeilin risoton tekoa speltistä. Kokeilu oli onnistunut ja tulen varmasti ryhtymään puuhaan uudemmankin kerran, mutta aidon riisistä tehdyn risoton paikkaa se ei varmasti silti tule sydämessäni viemään. Osansa upean makukokemuksen luomisessa oli varmasti myös taivaallisen herkullisella karamellisoidulla kurpitsalla, joka ruokaa täydensi. 

Karamellisoidun kurpitsan ohjetta voit loistavasti hyödyntää myös perinteisen riisirisoton yhteydessä tai toisaalta valmistaa spelttirisoton minkä tahansa muun risotoissa käytetyn ainesosan kera - kokeile vaikka herkkusieniä.

Tuo speltti eli alkuvehnä on vanha perinteinen viljalaji ja siitä kiva käyttää, että toisin kuin riisiä, sitä viljellään Suomessakin, jolloin tämäntyyppisen risoton valmistus onnistuu myös lähiruoka-ajattelua noudattaen. Jos et ole spelttiä aiemmin kokeillut, niin kannattaa testata, sillä sen purutuntuma on ihanan jämäkkä, itse ainakin tykkään mm. salaateissa tai jopa keitoissa.

Tarvitset (2 annosta)

160 g spelttijyviä 
400-500 g raakaa kurpitsaa
1 pieni sipuli
7 dl kuumaa kasvislientä
pieni lasillinen valkoviiniä (tai proseccoa)
(100 g mascarponea tai cream fraîchea)
2 rkl parmesaaniraastetta
oliiviöljyä
voita
suolaa
jauhettua mustapippuria
2-3 tuoreen rosmariinin oksaa
tuotetta timjamia
hunajaa tai vaahterasiirappia
sokeria
2 valkosipulinkynttä läpikuultavan ohuiksi siivuiksi leikattuna

Valmistus

1. Aloita karamellisoidun kurpitsan valmistuksella: laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen, puhdista kurpitsa siemenistä, leikkaa n. 0,5 paksuiksi siivuiksi ja poista kuori. 
2. Laita viipaleet uunipellille leivinpaperille, jonka olet voidellut oliiviöljyllä. Voitele myös kurpitsojen yläpinta oliiviöljyllä. Laita jokaisen pinnalle vaahterasiirappia tai hunajaa. Ripottele pinnalle myös sokeria, suolaa ja mustapippuria. Levitä kurpitsojen pinnalle valkosipulisiivut, rosmariinin ja timjaminoksat.
3. Paista kurpitsoja uunissa, kunnes ne ovat aivan pehmeitä - n. tunti. 
4. Laita kulhoon yrtteineen ja valkosipuleineen ja muusaa haarukalla. 

5. Valmista seuraavaksi risotto: hienonna sipuli silpuksi ja kuullota pannulla miedolla lämmöllä oliiviöljy- ja voiseoksessa läpikuultavaksi. Lisää speltti ja jakta kuullottamista 1-2 min. samalla sekoitellen. 
6. Lisää valkoviini tai prosecco, lisää lieden lämpötila maksimiin ja anna höyrystyä. 
7. Ala lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan samalla koko ajan sekoittaen, kunnes kaikki liemi on käytetty. Jätä löysäksi. 
8. Lisää kurpitsa, jos haluat mascarpone ja parmesaani ja sekoita huolella. 
9. Tarjoile heti, buon appetito! :)



tiistai 8. marraskuuta 2016

Lämmittävä kaalikeitto uunissa: Zuppa alla valdostana - leipäkeitto Valle d'Aostan tapaan

Luoteis-Italian Piemonteen, Ranskaan ja Sveitsiin rajoittuva pikkuruinen Valle d'Aostan eli Aostanlaakson maakunta on jäänyt minulle valitettavan vieraaksi. Tiedän sen olevan vuoristoista aluetta, osittain sen alueellahan sijaitsee Mont Blanc (it. Monte Bianco), Alppien korkein huippu. Lisäksi tiedän siellä puhuttavan italian lisäksi ranskaa, mutta ihan hirveän paljon en muuten alueesta tiedäkään. Toistaiseksi en myöskään ole päässyt maakunnassa vieraliemaan, mutta sopivan tilanteen tullen aijon ottaa vahingon takaisin. :) 

Viime päivinä olevan töiden vuoksi viimeinkin perehtynyt hieman Valle d'Aostaan ja sen ruokakulttuuriin. Todella mielenkiintoista ja niin kovin erilaista muuhun Italiaan verrattuna. Ei niinkään oliiviöljyä, vaan voita. Ei niinkään vehnäjauhoja, vaan ruisjauhoja. Tuhteja ruokia, eläinrasvojen käyttöä. Grappaa. Yhtäläisyyksiä ranskalaiseen ja sveitsiläiseen keittiöön - tällainen on Aostanlaakson keittiö. Kuulostaa kotoisen tutulta meistä suomalaisista, mutta voisiko tämä todellisuus enää kauempana olla esimerkiksi aurinkoisen eteläitalialalaisen Apulian maakunnan kevyestä kasvispainoitteisesta keittiöstä...? 

Ihana, ihana Italia - makujen ja vastakohtien aarreaitta. :) 

Ensimmäinen ikinä julkaisemani, kokeilemani tai ylipäätään syömäni valledaostalainen ruoka on ihanan lämmittävä talvinen kaalipohjainen leipäkeitto. Mielenkiintoisesti uunissa valmistettuna. 

Kaalina tässä reseptissä käytetään Italiassa varsin yleistä savoijinkaalia, joka meillä Suomessa tunnetaan ryppyisen ulkomuotonsa vuoksi myös nimellä kurttukaali. Pidän tästä kaalilajikkeesta kovasti ja se onkin todella mieto kaali, joten siitä on kaaleihin totuttelu hyvä aloittaa, jos et aiemmin ole niiden ystävä ollut. Kuitenkin, jos et löydä savoijinkaalia tai et vain pidä siitä, käytä toki tavallista keräkaalia sen sijaan. 

Leipänä tässä keitossa käyttäisiin tosiasiassa aostanlaaksolaista ruisleipää, mutta sitä nyt ei Suomesta saa ja reissumiehet jne ovat siitä aika kaukana, joten päädyin ennemmin käyttää vaalean jyväleivän viipaleita. 

Vielä sananen juustosta, ennen kuin päästään itse reseptiin. :) 

Tässä kaalisopassa käytettäisiin oikeaoppisesti juustona Valle d'Aostan omaa perinteikästä Fontinaa. En kuitenkaan ole sitä koskaan nähnyt Suomessa myynnissä, joten eipä auttanut, kuin soveltaa. Päädyin käyttämään nykyään Lidlin vakiovalikoimaan kuuluvaa piemontelaista Bra teneroa.  Myös Toma piemontese, sekin Lidlin valikoimissa, olisi epäilemättä käynyt. Mielestäni nämä ovat maultaan sen verran saman makuisia kuin Fontina, että ajavat kyllä asian. :) Jos et näitä saa käsiisi, kokeile vaikka goudaa tai jotain kotimaista kermajuustoa. 

Tuo Fontina muuten on kirjaimellisesti varsin perinteikäs juusto: sen katsotaan olevan peräisin vuodelta 1270. Ensimmäinen maininta kuvan muodossa Fontinasta on 1400-luvun freskosta Issognen linnasta. 

Väkisin herää kysymys, mahtavatkohan tämän hetken uudet innovaatiot, kuumat nimet ruokamaailmassa, kuten nyhtökaura ja härkis, kestää aikaa samalla tavalla, kuin tämä jos lähes ikuinen klassikko. 

No, sitä pohtiessa eikun valmistamaan ihanan lämmittävää kaalikeittoa - mikään ei voisi pakkaspäivään sopia paremmin. :) 

Tarvitset (pieni vuoallinen, 2-4 henk.)

1 pieni savoijinkaali
loraus oliiviöljyä 
suolaa
2,5 dl kasvislientä (alkuperäisessä reseptissä lihalientä)
(kuivettuneen) jyvä-/maalaisleivän viipaleita
fontinaa tai muuta kermajuustoa viipaleina tai raasteena
(halutessasi pekonia)
voita

Valmistus: 

1. Irroita kaalin lehdet. Poista kova lehtiruoti. Huuhtele tarvittaessa ainakin uloimmat lehdet ja leikkaa suikaleiksi. 
2. Laita kaalit kattilaan suolattuun veteen ja keitä pehmeäksi. Kaada lävikköön ja valuta huolella.
3. Voitele uunivuoka voilla, levitä pohjalle kaali tasaiseksi kerrokseksi. Jos käytät pekonia, lisää se palasina tässä vaiheessa, kaalin päälle. 
4. Laita kaalin päälle kerrokseksi leipäviipaleet, ja sitten juusto viipaleina. Ainekset voi tarvittaessa laittaa myö useampaan kerrokseen vähän lasagnen tapaan. Viimeiseksi kerrokseksi tulee joka tapauksessa juustoa. 
5. Kaada lopuksi kauhalla muiden ainesten päälle kasvis- tai lihaliemi. 
6. Paista uunissa 250 asteessa, kunnes juusto alkaa saada väriä ja ruoan pinta rapsakoitua. 




perjantai 4. marraskuuta 2016

Viimehetken halloween-vinkki tai idea lasten pyhäinpäiväaterialle: pizza con fantasmini - haamupizza

Viime hetken vinkki vielä halloweenillan purtavaksi, jos vielä asiaa pohdit. :) Sopiva vaihtoehto myös pyhäninpäivänaterialle perheen pienimmille, joille aikuisten mahdollisesti hienostuneemmat herkut eivät maistu. ;) 

Haamupizza on periaatteessa ihan tavallinen margherita, mozzarella on vain leikattu hiukan haamun mallisiksi paloiksi ja aivan pienistä mustan oliivin paloista haamut ovat saaneet suut ja silmät.

Mozzarella on laitettua päälle vasta paistamisen jälkeen, jotta se säilyttäisi valkoisen värinsä, eikä sulaisi tunnistamattomaan muotoon.

Käytin leivän väliin tarkoitettuja mozzarella slice -viipaleita, jotka ovat huomattavasti kovempia ja kiinteämpiä, kuin aito mozzarella. Noista viipaleista on helppo leikata haamun mallisia hahmoja vaikka vihannesveitsellä ja ne ovat niin ohuita, että ne sulavat ihanasti kuuman pizzan päälle laitettaessa ilman, että pizzaa tarvitsisi laittaa takaisin uuniin.

Yhdestä pikku oliivista sain niin paljon pieniä paloja, että siitä riitti koko pellillisen haamuille silmät ja suut ja jäi vielä ylikin.

Voit käyttää tämän pizzan toteutukseen suosikkipizzataikinaasi ja mieleistäsi tomaattikastiketta. Itse laitoin blenderiin vajaa puoli tölkkiä kuorittuja tomaatteja, lorauksen oliiviöljyä, basilikanlehtiä, suolaa ja jauhettua mustapippuria ja se oli siinä.

Pizzapohjan painelin kevyesti öljytylle leivinpaperille, jonka siirsin uunipellille. Levitin ohuelti tomaattikastiketta ja paistoin joitakin minuutteja uunissa 275 asteessa. Paiston jälkeen laitoin saman tien haamut pizzan päälle, lisäsin silmät ja suut ja koristelin vielä basilikanlehdillä.

Todella helppoa! :)


HAUSKAA HALLOWEENIA HYVÄÄ PYHÄINPÄIVÄÄ HUOMISELLE! :)

torstai 3. marraskuuta 2016

Idea pyhäinpäivän aterialle: parmigiana di zucca - kurpitsaparmigiana

Mielestäni pyhäinpäivä tarjoaa kaikki ainekset loistavan ruokajuhlan viettoon: ei "pakollisia" ruokia, kuten jouluna - vain rajaton määrä mielikuvitusta ja valinnanvapautta ihanista sesongin raaka-aineista. Lisäksi kokkailulle löytyy kunnolla aikaa, kun ei ole juurikaan muita velvoitteita, kuin korkeintaan hautausmaalla käynti. Olen aikuisiällä oppinut nauttimaan pyhäinpäivän hiljaisesta, pysähtyneestä tunnelmasta, jota lapsena tai nuorena en voinut sietää. Nyt kuitenkin näen oivan mahdollisuuden viettää vaikka koko päivän lieden ääressä... ;)

Sesongin raaka-aineista puheenollen, rakkauteni kurpitsaan on varmaan käynyt jo selväksi. ;) Mainittakoon vielä, että yksi kaikkien aikojen lempiruoistani on munakoisovuoka parmigiana di melanzane, jonka reseptin olen muuten näköjään julkaissut tasan kolme vuotta sitten, eli se oli yksi ensimmäisistä (varmaan jo ihan toinen) resepti blogissani. Kun kurpitsa- ja parmigiana-rakkauteen vielä lisätään se tosiasia, että hullaannun yleensä ruokien, mm. lasagnen ja pizzan, valkoisista (=tomaattikastikkeettomista)  versioista, oli aivan ennalta-arvattavissa, että ihastuisin ikihyviksi parmigiana di zuccaan, Törmäsin reseptiin ensimmäistä kertaa jo muistaakseni vuosi sitten, mutta jostain syystä se painui unholaan. 

Tänä syksynä kuitenkin törmäsin reseptiin uudestaan, ja oli aivan itsestään selvää, että se pääsisi kokeiluun. Pienen googlettelun jälkeen erilaisia versioita reseptistä löytyikin runsaasti, ja lopulta päädyin yhdistelemään niitä ja luomaan itselleni mieluisimman ja helposti toteutettavan version. 

Voi onnea, kun valmista kurpitsavuokaa maistoin. Olin varma, että se olisi taivaallista, mutta se ylitti mennen tullen kaikki odotukseni. Uskoisin, että tämä pääsee kertaheitolla lempparieni joukkoon, vaikka sinne onkin tunkua. ;) Tämän pehmeämpää ja suloisempaa makunautintoa on vaikea kuvitella. ;) 

Nyt, kun hyytäväkylmyys on saapunut, laita uuni lämpiämään ja paista itsellesi ja rakkaillesi sielua hivelevän suloista ja täyteläistä kurpitsavuokaa. Tarjoa vaikka raikkaan salaatin ja pirskahtelevan, hapokkaan valkkarin kera. Ehkä ikävät ajatukset yhtäkkiä ja liian aikaisin yllättäneestä talvesta kaikkoavat hetkeksi. ;) 

Tätä reseptiä voit myös helposti tuunata mieleiseksesi. Savuscamorzaa on usein vaikea löytää Suomessa, joten korvaa se tarvittaessa muulla savujuustolla. Voit myös käyttää pelkkää mozzarellaa tai sen kaverina grana padanoa tai parmesaania. Tai miksei gorgonzolaa tai aurajuustoa. Kokeile laittaa kerrosten väliin herkkutatteja tai muita sieniä, tai jos et kerrassaan pysty eleämään ilman lihaa, pekonia tai kinkkua. Voit myös tehdä tällä ohjeella helposti lasagne yksinkertaisesti lisäämällä lasagnelevyjä kerrosten väliin. 

Tarvitset: 

n. kilon puhdistettua talvikurpitsaa 
150 g savuscamorzaa tai muuta savujuustoa
250 g mozzarellaa
ekstraneitsytoliiviöljyä
suolaa
jauhettua mustapippuria

Valmistus:

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Leikkaa sillävälin kurpitsa n. 1/2 paksuiksi viipaleiksi. 2. Laita leivinpaperi uunipellille ja voitele se oliiviöljyllä. Lado kurpitsaviipaleet pellille vieriviereen, ei päällekkäin. 
3. Voitele pullasudilla myös kurpitsaviipaleiden yläpintaan oliiviöljyä ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. 
4. Paista uunissa, kunnes kurpitsat ovat pehmeitä. Ei kuitenkaan liian, sillä ne pehmenevät vielä toisen paiston aikana. 
5. Viipaloi juustot ja kokoa vuoka: laita keskikokoisen uunivuoan pohjalle kerros kurpitsaa, sen päälle kerros béchamelkastiketta ja lopuksi juustoviipaleita. 
6. Jatka kerrosten tekemistä näin, kunnes raaka-aineet on käytetty. Viimeisen kerroksen tulee olla kastiketta ja juustoa. 
7. Paista uunissa n. 30 min, kunnes juustokuorrote saa väriä.
8. Ota uunista ja anna tekeytyä n. 10 minuuttia ennen tarjoilua. 






tiistai 1. marraskuuta 2016

Auguri, Pizziamo! - Gnocchi di patate al pesto con scamorza affumicata - perunagnocchit peston ja savuscamorzan kera

Uskomatonta - rakas Pizziamoni täyttää huomenna jo kolme vuotta! ;) Onnea toiselle pienokaiselleni ja kiitos kanssasi vietetystä rentouttavasta laatuajasta. :) 

Juhlan kunniaksi julkaisen reseptin, joka on yksi parhaista ikinä, mutta samalla tavattoman nopea ja helppo valmistaa. Tietysti sillä edellytyksellä, ettei päädy pestoa tai ainakaan gnoccheja tekemään itse. ;) Maussa varmasti voittaa, jos tekee itse, mutta onneksi perunagnoccheja on Suomessa jo aika hyvin saatavilla ja hyviä pestojakin, jos haluaa päästä vähemmällä. Eniten päänvaivaa taitaa tuoda savuscamorzan löytäminen, mutta sen voi tietysti tarvittaessa korvata muulla savujuustolla. 

Tämä ruoka on opiskeluaikojeni herkku. Perunagnoccheihin ihastuin jo Italian aikojen alkumetreillä, se taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä. Lähes poikkeuksetta söin gnocchit peston ja parmesaanin kera tai sitten näin, uunissa savuscamorzalla gratinoituna. Helppoa ja hyvää ja taivaallisen lohdullista! Jos on ollut huono päivä, en muista yhtään kertaa, etteikö olo gnocchilautasellisen jälkeen olisi ollut paljon parempi. ;)

Tarvitset: 

1 pussi perunagnoccheja
n. 3/4 dl genovalaista pestoa
150 g savuscamorzaa tai muuta savujuustoa
suolaa

Valmistus: 

1. Laita pastavesi kiehumaan ja uuni kuumenemaan 200 asteeseen. 
2. Ota valmiiksi esille lävikkö ja reikäkauha. 
3. Kun vesi kiehuu, lisää sopivasti suolaa (maltillinen määrä riittää, koska pesto ja juusto ovat jo itsessään suolaisia) ja kaada gnocchit veteen. 
4. Sitä mukaan kun gnoccheja alkaa nousta pintaan, ota ne pois vedestä reikäkaudalla ja laita varovasti lävikköön. Älä käytä kovakouraisia otteita gnocchien käsittelyssä. 
5. Kun kaikki gnocchit on "pyydystetty", kaada ne läviköstä uunivuokaan. 
6. Sekoita joukkoon pesto ja pilko päälle savuscamorza. 
7. Paista uunissa, kunnes juusto alkaa sulaa.
8. Ota pois uunista, anna tekeytyä joitakin minuutteja ja tarjoile. 


maanantai 31. lokakuuta 2016

Helppo tomaattinen nyhtökaura-pastavuoka

Joko olet kokeillyt nyhtökauraa? Mitä hyvää päädyit siitä valmistamaan? ;)

Itse kokeilin ensimmäisen kerran jo aikaa sitten, joskus kesällä, kun sisko oli onnistunut sitä kaupasta löytämään. Ensimmäisen kerran valmistin kuitenkin siitä itse ruokaa vasta eilen. Lauantaisella kauppareissulla mukaan tarttui ex tempore paketti, kun sattumalta kiinnitin huomiota, että sitä sattui hyllyssä olemaan. Jännä juttu, sitä oli aika runsaasti jäljellä, vaikka illan puolella oltiin jo. Mahtaakohan sitä alkaa pikkuhiljaa olla paremmin saatavilla? 

Lauantaina paketin ostaessani minulla ei ollut mitään visiota, mihin sen käyttäisin. Ostin vaan, kun sitä kerrankin oli saatavilla ja toisaalta, eiköhän sitä nopealle, helpolle ja monikäyttöiselle raaka-aineelle ennemmin tai myöhemmin käyttöä ilmene. :) 

Tällä ensimmäisellä kokeilukerralla tein ihan simppeliä tomaattista pastavuokaa vähän sen mukaan, mitä kotoa löytyi ja mitä oli käytettävä pois. Lopputulos oli onnistunut - ei ehkä mitään gurmeeta, mutta maukasta, lohdullisen lempeän makuista ja lämmittävää. ;) Ainakin arkeen todella sopivaa. 

Nyhtökauraa on olemassa maustamatonta ja kahta erilaista valmiiksi maustettua. Yleensä tykkään suosia maustamattomia tuotteita ja maustaa itse, mutta tällä kertaa päädyin ottamaan tomaatti-savupaprika-lehtipersiljan -makuisen. Maku oli ihan miellyttävä sellaisenaankin, mutta kyllä todella mieto. Jos olisin sokkona maistanut, olisin kyllä luullut tuota maustamattomaksi. Rakenteesta kyllä pidin kovasti ja maukkaan kastikkeen kera toimii mainiosti. Otan varmasti toisenkin kerran paketillisen, jos nyt vain satun löytämään. ;)

Halloweenin kunniaksi käytin pastana hauskaa Lidlistä ostamaani halloweenikuvio-pastaa, johon poikani kovasti ihastui, mutta voit toki vapaasti valita, mitä formaattia käytät. 

Tarvitset: 

300 g pastaa
1 paketti nyhtökauraa
1/2 sipuli
2-4 valkosipulinkynsiä 
ekstraneitsytoliiviöljyä
1 tölkki tomaattimurskaa
reilu desi kermaa (itselläni pieni tilkka kuohukermaa ja loput kaurakermaa)
(loraus marsalaa)
2 mozzarellaa
tuoretta basilikaa
suolaa 
mustapippuria

Valmistus:

1. Laita iso kattilallinen vettä kiehumaan pastalle. 
2. Hienonna sipuli ja murskaa valkosipulinkynnet. Kuullota öljyssä miedolla lämmöllä. Lisää tomaattimurska, mausta mustapippurilla, suolalla ja tuoreilla basilikanlehdillä. Anna keittyä hieman kokoon. 
3. Lisää kerma ja loraus marsalaa ja keitä edelleen hieman kokoon. 
4. Kun pastavesi kiehuu, lisää pari rkl merisuolaa ja lisää pasta. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan. 
5. Sekoita nyhtökaura kastikkeen joukkoon, siivilöi pasta. 
6. Öljyä uunivuoka, kaada sinne pasta ja sekoita joukkoon kastike. 
7. Revi päälle mozzarella ja paista uunissa 200 asteessa, kunnes mozzarella sulaa. 
8. Ota uunista, anna jäähtyä hetken. Viimeistele basilikanlehdillä ja tarjoile. 




sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Upea antipasto tai helppo ja maukas pikkusuolainen: persimon-Aurajuustobruschetat

Todella helppo ja aivan hurmaava alkupala tai runsaan salaatin kanssa tarjottava pikkusuolainen iltapala - nämä kauniin väriset ja hedelmäiset bruschetat sopivat moneen. Kokeile vaikka pyhäinpäiväaterian aloittajana - persimonin pirtsakan oranssin värin vuoksi nämä sointuvat mainiosti vaikka kurpitsapohjaiselle aterialle. 

Persimonien ihana makeus ja Aurajuuston suolaisuus muodostavat täydellisen, lähes tainnuttavan ihastuttavan liiton. Seuraksi sopii raikkaan hedelmäinen, pirskahteleva italialainen valkoviini. Itselläni oli venetolainen, ihanan hapokas ja omenainen kupliva luomuviini Il Sole Garganella 2015. Yhdistelmä osoittautui sen verran hyväksi, että ensimmäistä kertaa sitten blogin historian päädyin myös ruokaani yhdistämän viinin mainitsemaan. ;) 

Tarvitset: 

maalaisleipää viipaleina
1 pussi Auramurua
3-4 kypsää persimonia
muutama tuoreen timjamin oksa 

Valmistus: 

Paahda leivät uunissa 200 asteessa rapsakoiksi. Ota uunista, ja ripottele päälle Auramurua. Laita n. 5 minuutiksi takaisin uuniin ja kuori ja viipaloi sillä välin persimonit. Lisää persimoniviipaleet leiville ja viimeistele tuoreella timjamilla. Tarjoile. 


torstai 20. lokakuuta 2016

Pastaa kermaisessa kurpitsakastikkeessa pehmeän vuohenjuuston ja paahdettujen pekaanipähkinöiden kera

Mulle syksy ei nykyään enää ole syksy ilman kurpitsaa. En tiedä, mikä siinä niin viehättää, sillä olen tavallisesti voimakkaampien makujen ystävä - olen hulluna mm. punajuureen ja tummanvihreisiin kasviksiin, jotka monesti ovat paljon aromikkaampia. Jokin kurpitsan lempeässä maussa ja hienoisessa makeudessa kuitenkin vetää puoleensa. Paljon tekevät myös varmasti ihastuttava väri ja hurmaava muoto. 

Tänään olin pikaisen lounaan tarpeessa ja jääkaapista löytyi valmiiksi uunissa paahdettua kurpitsaa. Sen ympärille kehitin helpon pastareseptin siitä, mitä jääkaapista sattui kurpitsan lisäksi valmiiksi löytymään: avattu paketti vuohenjuustoa ja samoin avattu purkki kaurakermaa. Tällä hetkellä olen täysin hurmaantunut pekaanipähkinöistä ja varsinkin paahdettuna ne ovat mielestäni taivaallisia. Päädyinkin viimeistelemään niillä annoksen ja maustamaan kastikkeen aivan pikkuripauksella kanelia, jonka käytöstä suolaisissa ruoissa olen myös innostunut. Suolaista, makeaa ja pähkinäisen täyteläistä...ihanasti erilaiset makumaailmat kohtasivat tässä pastassa, joka oli yksinkertaisuudestaan huolimatta maultaan aika jännittävä! Jos tekisin uudelleen tätä pastaa, muokkaisin sitä kuitenkin ehkä niin, että laittaisin kanelin lisäksi tai sen sijaan aavistuksen valkosipulia ja ehkä chiliäkin vähän voimakkaamman maun aikaansaamiseksi. Myös kuullotettu sipuli sopisi varmasti hyvin kastikkeeseen.

Tarvitset:

valitsemasi mallista lyhyttä pastaa (minä valitsin fusilleja)
uunissa pehmeäksi paahdettua kurpitsaa
(kaura)kermaa tai creme fraîchea 
pehmeää vuohenjuustoa
pekaanipähkinöitä 
ekstraneitsytoliiviöljyä 
suolaa
(kanelia)

Valmistus: 

1. Laita pastavesi kiehumaan. 
2. Murustele pekaanipähkinät ja paahda ne ilman rasvaa teflonpintaisella pannulla ja siirrä sivuun toiseen astiaan odottamaan käyttöä.
3. Lämmitä loraus oliiviöljyä pannulla ja pilko sen lämmetessä kurpitsa kuutioiksi. 
4. Paista kurpitsakuutioita nopeasti pannulla ja mausta suolalla ja halutessasi aavistuksella kanelia. Käytä suolaa maltilla, sillä myöhemmin lisättävä vuohenjuusto tuo paljon suolaisuutta lisää. 
5. Lisää pannulle loraus kermaa ja sekoita kurpitsojen joukkoon, kunnes kurpitsat ovat pehmenneet lähes soseeksi. 
6. Sekoita ja sulata joukkoon puolet vuohenjuustosta.
7. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, siivilöi ja sekoita kastikkeen joukkoon. 
8. Tee annokset ja viimeistele ne lopulla vuohenjuustolla ja  paahdetulla pekaanipähkinärouheella. 




tiistai 18. lokakuuta 2016

Risotto alla pizzaiola - pizzaleipurin risotto

Ei ole mikään salaisuus, että rakastan risottoja. Erityisesti, kun ilma on kolea tai kun kaipaan lohturuokaa. Onneksi poikani jakaa intohimoni ja siksi meillä onkin risottoja tosi usein. 

En muista koskaan kokeilleeni mitään, mikä ei mielestäni olisi sopinut risottoon, mutta toki jotkin makuyhdistelmät miellyttävät vielä enemmän, kuin toiset. Yksi parhaista viimeaikojen löydöistä on pizzaleipurin risotto. jota onkin tullut tehtyä jo useampaan otteeseen. Koostumus ja maku ovat yksinkertaisesti täydellisiä lempeän täyteläisen tomaatin ja ihanasti venyvän mozzarellan ansiosta. Tämä resepti sopii niin arkeen kuin sunnuntailounaallekin ja maistuu niin lapsille kuin aikuisille. ;)

Kahden annokseen tarvitset:


1,5 dl risottoriisiä
1 mozzarella kuutioina
1/2 tölkkiä hienoa tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
8 dl kuumaa kasvislientä
pari valkosipulinkynttä
ekstraneitsytoliiviöljyä
nokarea voita
kuivattua oreganoa
jauhettua mustapippuria
(suolaa)
(nokarea maustamatonta tuorejuustoa tai sulatejuustoa viimeistelyyn)

Valmistus:

1. Lämmitä oliiviöljy ja voi laakealla, korkeareunaisella paistinpannulla miedolla lämmöllä niin, ettei voi ruskistu. 
2. Lisää rasvan joukkoon kuoritut valkosipulinkynnet ja kuullota, mutta älä anna tummua. 
3. Poista valkosipulinkynnet ja lisää riisi. Kuullota käännellen noin minuutin ajan. 
4. Lisää kasvislientä niin, että riisit peittyvät. Sekoita koko ajan ja keitä, kunnes neste on lähes kokonaan imeytynyt. Lisää lientä kauhallinen kerrallaan aina, kun edellinen on lähes imeytynyt. 
5. Kun nesteestä on n. puolet käytetty, lisää tomaattimurksa, oreganoa ja mustapippuri. Sekoita huolella ja jatka keittämistä taas, kunnes nestettä ei ole lähes ollenkaan jäljellä. 
6. Lisää taas kasvislientä kauhallinen kerrallaan, kunnes kaikki liemi on käytetty. Muista, että risoton tulee jäädä löysäksi. 
7. Sammuta liesi ja lisää mozzarella. Sekoita huolella joukkoon, kunnes mozzarella sulaa.
8. Viimeistele risotto halutessasi maustamattomalla tuorejuustolla tai sulatejuustolla. 
9. Tarkasta maku ja lisää halutessasi suolaa. Tarjoile. 



maanantai 10. lokakuuta 2016

Lasagne ai quattro cavoli - neljän kaalin lasagne

Voiko syksyisempää ruokaa olla, kuin neljän kaalin höystämä, uunin lempeässä lämmössä kypsynyt lasagne? 

Kehittelin reseptin ex tempore kaupassa ruokaostosten lomassa - muistelin, että kotona jääkaapissa käyttöön pääsyä odottivat parsakaali ja kukkakaali ja kaupasta nappasin mukaan pussin mustakaalia kuten lähes aina, kun sitä kaupasta löydän. Sen lisäksi ostoskärryyn päätyi tarjouksessa ollut mehevän värinen punakaali. 

Aluksi pohdin lasagnen tekoa pelkästään kukka- ja parsakaalista kunnes mieleeni juolahti, että voisin yhtähyvin laittaa samaan vuokaan muutkin kaalit. Makunautinnon kruunasi gratinointiin käyttämäni Aurajuusto, johon olen viime aikoina vähän yllättäen todella tykästynyt. 

Tämä kaalilasagne osoittautui todella meheväksi ja herkulliseksi - juuri niin lempeäksi ja lämmittäväksi, kuin kauniina, mutta viileänä syyspäivänä voi toivoa. 

Tee lasagnea samantien reilu satsi, sillä seuraavana päivänä maku on entistä parempi. 

Tarvitset: 

béchamel-kastiketta litrasta (täys)maitoa
1 pieni punakaali
1 keskikokoinen parsakaali
1 keskikokoinen kukkakaali
1 pussi (200 g) mustakaalia
n. 1/2 pkt lasagnelevyjä
3 mozzarellaa
2 pussia (yht. 300 g) Auramurua tai muuta sinihomejuustoa
oliiviöljyä 
suolaa
jauhettua mustapippuria

Valmistus: 

1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa kukka- ja parsakaalista kukinnot irti ja leikkaa tarvittaessa pienemmäksi. Huuhtele ja taputtele talouspaperilla kuivaksi. 
2. Laita kukka- ja parsakaali leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, valuta päälle norona oliiviöljyä ja ripottele suolaa ja pippuria. Sekoita niin, että öljyä ja mausteita on tasaisesti jokapuolella. Paahda uunissa, kunnes kaalit ovat pehmeitä  ja saaneet hieman väriä.
3. Sillä välin poista punakaalin uloimmat kerrokset ja kanta ja leikkaa n. 1/2 cm paksuiksi viipaleiksi. Voitele parilapannu (tai tavallinen teflonpannu) oliiviöljyllä ja kuumenna.Paista punakaaliviipaleita molemmin puolin pannulla, kunnes kaali on pehmennyt. Mausta suolalla. 
4. Huuhdo mustakaalin lehdet ja taputtele kuivaksi talouspaperilla. Revi irti sitkeä lehtiruoti ja revi lehdet pienemmiksi. Paista kevyesti öljytyssä parilapannussa hiukan rapsakaksi ja mausta suolalla. 
5. Kokoa lasagne: laita uunivuoan pohjalle ohut kerros béchamel-kastiketta ja sen päälle lasagnelevyjä. Peitä kastikkeella ja laita sen päälle sekaisin kaaleja. Ripottele kaalejen päälle hiukan Auramurua ja revittyä mozzarellaa. 
6. Jatka näin, kunnes kaikki ainekset on käytetty. Varaa lasagnen pinnan kuorrottamista varten 1 mozzarella ja toinen Auramuru-pussi. Viimeisen kerroksen tulee olla ohut kerros béchamel-kastiketta. Sen päälle ripotellaan juustot. 
7. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 min. tai kunnes lasagnen pinta on saanut kaunista väriä. 
8. Ota uunista ja anna tekeytyä hetki ennen tarjoilua, halutessasi voit valmistaa lasagnen jo edellisenä päivänä, sillä maku vain paranee. 


tiistai 23. elokuuta 2016

Calamari ripieni alla griglia - grillatut täytetyt pikkumustekalat (kalmarit)

Jo parisen vuotta olen halunnut tehdä täytettyjä pikkumustekaloja. Aina se on jotenkin vaan jäänyt, milloin miksikin: Suomessa kun ei näitä pikkumustekaloja aivan joka kaupasta löydy, en ole löytänyt täydellisen inspiroivaa reseptiä ja ehkä suurimpana syynä on se, että olen pelännyt valmistuksen olevan liian työlästä ja taitotasolleni liian vaativaa. 

Jokin aika sitten paikallisen Cittarin pakastealtaasta kuitenkin tarttui aivan ex tempore mukaan paketti mustekaloja. Nyt tai ei koskaan, ajattelin. Ehkä parisen viikkoa paketti ehti kotona pakkasessa olemaan, kunnes päätin ryhtyä tuumasta toimeen löydettyäni vihdoin täydelliseltä vaikuttavan reseptin. Alkuperäiseen italiankieliseen videoreseptiin pääset tästä, ja vaikket italiaa ymmärtäisikään, videosta näkee tosi kätevästi työvaiheet, joiden selittäminen kirjallisesti on haastavaa. ;)

Pakko sanoa, että yllätyksekseni onnistuin yli odotusten: mustekalat olivat todella herkullisia, eikä niiden teko aivan niin vaikeaa ollutkaan, kun olin kuvitellut. Aikaa vievää ja vähän sorminäppäryyttä vaativaa kumminkin, ainakin näin mustakalan käsittelyyn tottumattomalle. Kannattaa kuitenkin kokeilla, sillä lopputulos palkitsee merenherkkujen ystävän aivan ehdottomasti ja voi sitä onnistumisen iloa, kun ruoka kaiken näperryksen jälkeen on valmis. :) 

Grilliäkään ei muuten välttämättä edes tarvita, eikä itsellänikään grillausmahdollisuutta ole, vaan parilapannu ajaa asian loistavasti. :)

Ennen reseptiä sellainen varoituksen sana vielä, että kaikki mustekalat, edes pakastealtaasta kalastettuna eivät aina ole perattuja, esim. minun tällä kertaa käyttämäni eivät olleet, joten varaudu siihen. Kokemattomalta perukuuseen saattaa menne tovi ja jos olet kovin herkkähipiäinen, ehkä kertakäyttöiset kumihanskat ovat paikallaan. ;)  Itsellä ei hanskoja ollut ja vähän tiukkaa teki, mutta sisulla selvisin. ;)

Tarvitset:

1,2 kg (pakastettuja) kalmareita
50 g ekstraneitsytoliiviöljyä
220 g tuoretta vaaleaa leipää
30 g tuoreita basilikan lehtiä
yhden (luomu)sitruunan kuori ja 20 g sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

lisäksi cocktailtikkuja, grilli tai parila ja monitoimikone tai vastaava täytteen valmistusta varten

Valmistus:

1. Ota mustekalapaketti pakkasesta jääkaappiin sulamaan edellisenä päivänä.
2. Perkaa mustekalat: kaavi sormella mustekalan vartalon (valkoisen "pussin") sisältä kaikki pois, sen pitää jäädä aivan tyhjäksi. Nyppäise myös mustekalan sisällä oleva läpinäkyvä, kova "kynä" (pahoittelut, mutten todellakaan tiedä, mikä tuon osan suomenkielinen nimi on - kertokoon ken tietää ;)) pois - löydät sen helposti sormin tunnustelemalla ja se lähtee irti melko kevyesti vetämällä. 
3. Irrota varovasti sormin tai veitsellä "lonkerotupsu" ja irrota sormin tai veitsellä siinä olevat silmät. Silmät menevät perkuujätteeseen, lonkerot säästetään. Tässä vaiheessa voit myös halutessasi poistaa nahan; tämä on makuasia, itse mielelläni poistan sen. Nahka lähtee todella helposti irti ihan sormilla hieromalla ja nyppimällä tai kevyesti vetämällä.
4. Huuhdo mustekalat viileässä vedessä sisältä ja ulkoa ja taputtele kuivaksi talouspaperilla. Laita syrjään odottelemaan, kun valmistat täytteen. 
5. Valmista täyte: aivan ensimmäiseksi leikkaa leipä isoiksi kuutioiksi ja siirrä ne monitoimikoneeseen. Lisää joukkoon lähes kaikki oliiviöljy (jätä hiukan pannulla kypsennystä varten), basilikan lehdet, raastettu sitruunan kuori, sitruunamehu ja maun mukaan suolaa ja pippuria. Surauta koneella tasaiseksi. 
6. Täytä kalmarit sormin; monesti Suomessa myytävät kalmarit tuntuvat olevan varsin pieniä, mistä johtuen tämä on mielestäni reseptin haastavin vaihe. Vähän kärsivällisyyttä matkaan, niin onnistuu kuitenkin. ;) Muista työntää täytettä ihan perille asti ja täytä aika reilulla kädellä, muttei kuitenkaan aivan ääriään myöten, jotta sulkeminen onnistuu vielä. 
7. Sitä mukaa, kun täytät kalmareita, "parsi" sen reunat kiinni pujottamalla niiden läpi cocktailtikku niin, että lonkerotupsu jää reunojen väliin tikun avulla kiinni. Toimi samoin kaikkien kalmareiden kanssa. 
8. Kun kalmarit on täytetty, grillaa ne grillissä tai kuumennetulla, kevyesti öljytyllä parilalla. Kypsennä molemmin puolin; yhtä puolta pitää kypsentään 3-7 minuuttia kalmarin koosta riippuen. Älä kääntele välillä, vaan anna kypsyä liikuttelematta, kunnes yhden puolen aika on kulunut. Näin saat kalmareihin herkullisen, vähän rapsakan ja raidallisen pinnan. 
9. Poista cocktailtikut ja tarjoile esimerkiksi salaatin kera. 



sunnuntai 21. elokuuta 2016

Sorbetto all'anguria - vesimelonisorbetti (ilman jäätelökonetta)

Tämä kesä on meillä ollut sorbettikesä. Vesimelonisorbetti on meillä yksi kesän parhaista reseptilöydöistä, ihana makean raikas. Jäätelökonetta ei tarvita, tekeminen onnistuu ihan pakastimessa, toki aikaa on varattava joitakin tunteja. Sorbetin tekeminen itse on todella helppoa - ainut miinuspuoli on se, että seosta pitää ainakin kerran tunnissa käydä pakkasessa sekoittelemassa, jolloin esim. ulkoilemaan lähtö sorbetin tekeytyessä ei oikein onnistu. 

Tarvitset: 

500 g siemenistä puhdistettua vesimelonia (paino mitattuna ilman kuoria)
2 dl vettä
1 sitruunan mehu
180 g sokeria

Valmistus: 

1. Aivan ensimmäiseksi laita lasinen tai metallinen kulho (metallinen pyöreä tai suorakaiteen mallinen kakkuvuoka on loistava tähän tarkoitukseen) jäähtymään pakastimeen.
2. Mittaa pieneen kattilaan tai paistokasariin vesi ja sokeri ja lämmitä miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, kunnes sokeri on sulanut. Jätä jäähtymään huoneenlämpöön. 
3. Leikkaa vesimeloni palasiksi ja poista kuori ja siemenet. Soseuta mehuksi esim. blenderissä. Kaada siivilän läpi erilliseen kulhoon, purista joukkoon sitruunamehu ja laita jääkaappiin odottamaan vesi-sokeriliemen jäähtymistä. 
4. Kun vesi-sokeriliemi on jäähtynyt, ota pakastimeen laittamasi kulho ja kaada siihen vesimelonimehu ja vesi-sokeriliemi. Sekoita. 
5. Peitä kulho sopivalla kannella tai foliolla ja laita takaisin pakastimeen. 
6. Käy sekoittamassa n. 40 min., max. tunnin välein, kunnes sorbetti on sopivaa koostumukseltaan. Tähän menee 4-7 tuntia. Tarjoile. 
7. Valmiin sorbetin voi myös jättää pakastimeen odottamaan tarjoilua max. kolmeksi päiväksi. Tässä tapauksessa ota sorbetti pakkasesta huoneenlämpöön sulamaan 30-60 min. ennen tarjoilua. 


keskiviikko 17. elokuuta 2016

Insalata di patate e tonno - tonnikala-perunasalaatti

Kesä on pikkuhiljaa taittumassa syksyyn ja arki on taas monilla meistä alkanut. Pian on taas hyöryävien ja lämmittävien ruokien aika, mutta vielä voi nautti ihanista ja nopeista ruoista, jotka tarjotaan kylminä ja jotka voi valmistaa jo etukäteen jääkaappiin. 

Tonnikala-perunasalaatti on italialainen kesäklassikko, joka sopii hyvin eväsretkellekin (tai töihin) mukaan pakattavaksi. Valmistus ei todellakaan vie paljon aikaa ja yksinkertaista perusreseptiä on helppo varioida oman maun mukaan. 

Kastikkeeksi ei tarvita meidän suomalaisista perunasalaateistamme tuttua majoneesia, vaan pelkkää oliiviöljyä. Jos haluat mukaan vähän hapokkuutta, lisää valkoviinietikkaa tai puristus sitruunaa. 

Tarvitset: 

keitettyjä perunoita (loistava tapa hyödyntää edellisestä päivästä ylijääneet perunat)
öljyyn säilöttyä purkkitonnikalaa
ekstraneitsytoliiviöljyä
tuoretta persiljaa silputtuna
mustapippuria
suolaa

halutessasi voit lisätä mm. mustia oliiveja, keitettyjä kananmunia lohkoina, keitettyjä vihreitä papuja jne. 

Valmistus:

1. Valuta tonnikalasta öljy ja se tonnikala kulhoon. Hienonna haarukalla. 
2. Kuori ja pilko perunat isoiksi lohkoiksi. Lisää tonnikalan joukkoon. 
3. Lisää hienonnettu persilja, mausta suolalla ja pippurilla. Lorauta joukkoon oliiviöljyä (halutessasi myös sitruunamehua tai valkoviinietikkaa), sekoita huolella. 
4. Voit rikastaa salaattia lisäämällä sen pinnalle kananmunalohkoja, kalamataoliiveja, keitettyjä vihreitä papuja tai mitä ikinä haluatkaan. 
5. Tarjoa haaleana tai anna tekeytyä jääkaapissa väh. tunti ennen tarjoilua. 




sunnuntai 14. elokuuta 2016

Maukas kaalipasta

Rakastan mustakaalia ja broccolo romanescoa, mutta muuten en ole intohimoinen kaalien ystävä. Varsinkin ihan perinteinen keräkaali päätyy keittiööni aniharvoin. Monet perinteiset kaaliruoat  (kaalikeitto, kaalikääryleet jne) ovat omaan makuuni liian mauttomia. 

Kesällä söpöt pienet varhaiskaalit kuitenkin alkoivat houkutella. Mitään valtavan isoa monen kilon kaalinpäätä en ehkä saisi kulumaan, mutta sellaisen pienen, mistä tekisi yhden ruoan, voisi ottaakin. 

Kotona kaalin ostettuani aloin miettiä, miten kaalin parhaiten hyödyntäisin. Alkoi houkutella kokeilla sitä pastan kaverina ja itsestään selvää oli, että pannulle päätyisi reilusti makua tuovia kyytipoikia. 

Tutkailin kaappeja läpi miettien, minkähän seurassa kaalista saisi parhaat puoleet esiin. Päädyin valkosipuliin, chilihiutaleisiin, paahdettuihin pinjansiemeniin ja scamorza affumicata - savujuustoon. 

Lopputuloksena oli yksinkertainen, mutta todella maukas kaalispaghetti, jota on tullut tehtyä jo useamman kerran. Tämä simppeli arkiruoka tarjoaa ihania erilaisia purutuntumia: pehmeää kaalia, rapsakoita pinjansiemeniä, venyvää juustoa...

Tarvitset: 

spaghettia (n. 80 g per ruokailija)
keräkaalia 
pinjansiemeniä
scamorza affumicataa tai muuta savujuustoa
valkosipulinkynsiä makusi mukaan
ekstraneitsytoliiviöljyä
chilihiutaleita
suolaa

Valmistus: 

1. Laita suolattu vesi kiehumaan pastalle. 
2. Paahda pinjansiemenet teflonpintaisella pannulla ilman öljyä. Laita sivuun odottamaan
3. Suikaloi kaali, kuori valkosipulinkynnet ja murskaa kevyesti veitsenterällä, kuutioi juusto. 
4. Kaada loraus oliiviöljyä pannulle ja kuumenna miedolla lämmöllä. Kuullota öljyssä valkosipulinkynnet. Älä ruskista. 
5. Lisää chilihiutaleet ja kuullota nopeasti. Varo polttamasta. 
6. Lisää kaali ja kuullota. Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes kaali on pehmeää. Lisää tarvittaessa tilkka vettä. Poista valkosipulinkynnet ja mausta suolalla. 
7. Keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta lävikössä. Kaada pannulle kaalin joukkoon ja sekoita. 
8. Lisää juustokuutioit ja sekoita niin, että ne alkavat hiukan pehmetä. 
9. Viimeistele pinjansiemenillä ja tarjoile välittömästi. 


torstai 11. elokuuta 2016

Panna cotta senza gelatina con salsa di fragole - pannacotta ilman liivatetta mansikkasalsalla

Rakastan pannacottaa, mutta koska perheessämme ei syödä liivatetta, on ollut pakko etsiä muita keinoja toteuttaa herkku. ;) 

Aiemmin olen sakeuttanut pannacotan kananmunan valkuaisella uunissa vesihauteessa. Koostumus on todella hyvä ja toteutus helppo, mutta aikaa vievä kylläkin, vaikkei aktiivista tekoaikaa tarvitsekaan paljon varata. 

Jokin aika sitten mieleeni juolahti kokeilla, olisikohan mahdollista sakeuttaa pannacotta maissitärkkelyksellä. 

Ainakin vesimelonihyytelössä tämä toimi ja lopputulos oli silkkisen pehmeä. 

Päätin kokeilla ja voilà, tämän helpompaa pannacottaa tuskin on mahdollista valmistaa! :) Kokeilu oli oikein onnistunut - joskin on sanottava, että ensi kerralla kokeilen vähän pienempää määrää Maizenaa, sillä omaan makuuni pannacotta saisi olla hiukan pehmeämpi. Tämän reseptin määrällä pannacotasta tulee aika kiinteä, mutta tämä on tietysti makuasia. 

Tarjoilin pannacotat sitruunaisen mansikkasalsan kera, mutta toki itse voit tarjoita miten haluat: ihan tuoreiden marjojen kera, nutellalla tai kinuskilla kuorrutettuna jne. 

Tarvitset (4-5 annosta):

500 ml kuohukermaa
70 g tomu- tai kidesokeria
35 g Maizenaa 
yhden vaniljatangon siemenet (tai vastaava määrä vanilja-aromia)
pienen pieni ripaus suolaa

mansikkasalsaan:

250 g mansikoita
1 pieni luomusitruuna
2 rkl tomusokeria

Valmistus:

1. Mittaa ainekset kattilaan ja sekoita tasaiseksi. Jos paakkuja jää, suodata siivilän läpi.
2. Laita liedelle miedolla lämmöllä ja sekoita vispilällä, kunnes seos sakenee. 
3. Kaada seos muotteina käyttämiisi kuppeihin tai purkkeihin (esim. cappuccino-kupit ovat kätevän mallisia ja kokoisia). Anna jäähtyä huoneenlämmössä. 
4. Peitä kelmulla ja siirrä jääkaappiin väh. kahdeksi tunniksi, jopa yön yli. 
5. Valmista mansikkasalsa: pese mansikat ja leikkaa kannat pois. Pilko kuutioiksi. 
6. Laita teflonpintaiselle pannulle, ja mittaa mukaan tomusokeri.
7. Pese ja kuivaa sitruuna huolellisesti ja raasta pannulle sitruunan kuori pienimmällä mahdollisella terällä niin, ettei kuoren valkoista osaa joudu mukaan. 
8. Purista joukkoon sitruunamehu. 
9. Hauduta miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, kunnes sokeri on sulanut ja mansikat aavistuksen pehmenneet. Laita syrjään odottamaan tarjoilua. 
10. Kumoa pannacotat tarjoilulautasille. Saat ne kätevästi muotista irti, kun käytät apunasi kuumaan veteen kastettua ruokaveistä. (Vaihtoehtoisesti voit tehdä pannacotat myös nätteihin laseihin, ja tarjoilla suoraan niistä.)
11. Viimeistele annokset mansikkasalsalla ja tarjoile. 




keskiviikko 10. elokuuta 2016

Biscotti al limoncello - limoncellokeksit

Tässä on mun tän hetkinen suosikkiherkku kahvitteluhetkiä varten. Limoncellokeksi ja kupponen espressoa on arjen luksusta lounaan päätteeksi tai katkaisemaan iltapäivän. 

Sokerisen rapsakoita pinnalta, pehmoisempia sisältä...Jos rakastat limoncelloa tai ylipäätään sitruunaisia makuja, kokeile näitä! 

Plussaa muutenkin ihanalle reseptille uskomattomasta helppoudesta ja nopeasta toteutuksesta. :)

Ainekset pellilliseen (n. 20 kpl):

250 g jauhoja
80 g sokeria
40 g voita
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
50 ml limoncello-sitruunalikööriä
1 pienehkö (luomu)sitruuna - kuori hienoksi raastettuna, mehu puristettuna
*halutessasi voit lisätä joukkoon myös teelusikallisen vaniljasokeria

+ sokeria keksien pinnalle

Valmistus: 

1. Punnitse voista sopivan kokoinen määrä, paloittele kuutioiksi ja jätä esim. pienelle lautaselle huoneenlämpöön n. puoleksi tunniksi. 
2. Pese huolellisesti lämpimällä vedellä ja juuresharjalla sitruuna ja kuivaa se. Raasta kuori raastimen hienoimmalla terällä niin, ettei kuoren valkoista osaa joudu mukaan lainkaan. Purista sitruunan mehu.
3. Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi. Älä vaivaa, sekoita vaan sen aikaa, että saat tasaisen taikinan. 
4. Muotoile taikinasta pallo ja kääri kelmuun. Laita jääkaappiin tekeytymään n. tunniksi tai pakastimeen n. puoleksi tunniksi. 
5. Lämmitä uuni 175 asteeseen ja leivo sillä aikaa keksit leivinpaperilla vuoratulle peltille: ota taikinaa n. saksanpähkinän kokoinen nokare ja pyörittele siitä pallo. Pyörittele kauttaaltaan sokerissa, jota olet etukäteen kaatanut lautaselle tai pieneen kulhoon. 
6. Paista keksejä esilämmitetyssä uunissa n. 15 min ja anna jäähtyä. 
7. Tarjoa esim. kahvin kera. 
8. Keksit säilyvät peltipurkkiin suljettuna pitkään, varmasti jopa viikkoja. 


perjantai 5. elokuuta 2016

Tajarin al ragù bianco al marsala - tajarin-tuorepastaa valkoisen marsala-ragùn kera

Eilinen päivä tuntui jotenkin syksyiseltä ja sen takia ihanalta illallisidealta tuntui kunnolla haudutettu ragù-kastike pastalle. Tällä kertaa tein nk. valkoisen ragùn, eli en käyttänyt valmistuksessa lainkaan tomaattia missään muodossa. 

Keksin höyrystää kastikkeen marsalalla tavallisen viinin sijaan ja kokeilu oli onnistunut, tulen varmasti hyödyntämään ideaa uudemmankin kerran. :) 

Valmistin tällä kertaa kastikkeen kanssa piemontelaista tajarin-pastaa (tunnetaan muualla Italiassa tagliolini-nimellä), jossa oli aivan pieniä hippusia mustaa tryffeliä, nam. :-P Kuitenkin, voit aivan yhtähyvin tarjoilla tällaisen kastikkeen myös vaikka laadukkaiden tagliatellejen kera ja hyvää saat varmasti. 

Muistin vielä annoksia lautasille tehdessäni kaapissa olevan pikkupullollisen valkoisilla tryffeleillä maustettua öljyä ja pirskottelin sitä lopuksi annosten päälle, ja maku oli taivaallinen. Toki ilman tätäkin lisää pärjää, voit aivan yhtähyvin viimeistellä annokset pelkällä parmesaaniraasteella. 

Tarvitset (n. kolmelle syöjälle)

200 g naudan jauhelihaa
1 porkkana 
1 pieni sipuli 
2 valkosipulinkynttä
ekstraneitsytoliiviöljyä
nokare voita
suolaa
jauhettua mustapippuria
1/2 lasia marsalaa
1 dl kuohukermaa

valitsemaasi pastaa n. 80 g syöjää kohden

(annosten viimeistelyyn tryffeliöljyä ja/tai vastaraastettua parmesaania)

1. Ota jauheliha huoneenlämpöön.
2. Kuori ja raasta porkkana, kuori ja silppua sipuli ja kuori ja raasta tai murskaa valkosipulinkynnet. 
3. Lorauta oliiviöljyä pannulle n. 2-3 rkl:n verran ja lisää voinokare. Kuumenna, kuitenkin sen verran miedolla lämmöllä, ettei voi ruskistu. 
4. Lisää kaikki kasvikset pannulle ja kuullota. Älä taaskaan ruskista. 
5. Lisää pannulle jauheliha ja kypsennä miedolla lämmöllä ruskentamatta. Hienonna paistinlastalla. 
6. Lisää marsala ja anna pikkuhiljaa höyrystyä pois. 
7. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 
8. Lisää kerma ja laske lieden lämpötilaa entisestään. Peitä pannu kannella tai foliolla ja anna hautua 40-60 min., aivan minimissään puoli tuntia.
9. Keitä sillä välin pasta pakkauksen ohjeen mukaan - ota ennen lävikköön kaatamista keitinvettä hiukan mukilla talteen. 
10. Lisää valutettu pasta pannulle kastikkeen joukkoon ja sekoita. Lisää tarvittaessa pastan keitinvettä. 
11. Tee annokset ja viimeistele ne halutessasi muutamalla tipalla tryffeliöljyä ja/tai parmesaaniraastetta. 

torstai 4. elokuuta 2016

Risotto alla panna con nota di limone - sitruunan kirpeyttämä kermarisotto

Risotoilla jatketaan. ;) Toivottavasti tykkäätte, sillä risottoja on varmasti paljon luvassa lähiaikoina - elän nimittäin sellaista risottohuumaa, että ainakin tällä hetkellä mainitsisin sen lemppariruoakseni, jopa pizzan ohi. ;) Nähtäväksi jää, onko kyse tilapäisestä olotilasta vai pysyvästä arvojärjestyksen muutoksesta...

Tämänpäiväisen lounasrisoton kehittelin ex tempore siitä, mitä jääkaapista sattui löytymään (tämä kriteeri muuten ohjaa kokkailujani kovasti muutenkin ja hyvä niin): purkillinen kuohukermaa, jossa parasta ennen -päivä on huomenna ja jolle siis piti kehitellä kiireesti jokin virka ja pieni tilkka sitruspuristimen pohjalle jäänyttä sitruunamehua eiliseltä. 

Aluksi tarkoitus oli tehdä pelkkä yksinkertainen kermarisotto, mutta viime tipassa silmiini osuivat sitruunamehun jämät ja ratkaisu laittaa nekin pannulle oli oikea - sitruuna toi mukavaa hapokkuutta muuten enemmän kuin täyteläiseen makumaailmaan. 

Ihana risotto, mitä muuta voi tai edes tarvitsee sanoa? ;) 

Kahdelle tarvitset: 

160 g risottoriisiä
n. 6 dl kuumaa kasvislientä
1/2 pienehköstä sipulista
2 valkosipulinkynttä
n. 2 rkl voita
1 dl kuohukermaa
2-3 rkl sitruunamehua
jauhettua mustapippuria
reilu kourallinen vastaraastettua parmesaania

Valmistus:

1. Kuori valkosipulinkynnet mutta jätä kokonaisiksi. Hienonna sipuli pieneksi silpuksi. 
2. Sulata voi pannulla miedolla lämmöllä ja kuullota siinä sipulisilppu ja valkosipulinkynnet. Kummatkaan eivät saa ruskistua. 
3. Lisää pannulle riisi ja kuullota 1-2 min. välillä käännellen. Nosta keittolevyn lämpötila maksimiin. 
4. Lisää sitruunamehu ja anna höyrystyä. Sekoita joukkoon mustapippuri.
5. Ala lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan koko ajan sekoittaen, kunnes kaikki liemi on käytetty. Lisää uusi kauhallinen vasta, kun edellinen on lähes kokonaan imeytynyt. 
6. Lisää kuohukerma ja sekoita joukkoon. Sammuta liesi ja sekoittele, kunnes risotto on hieman kiinteytynyt - jätä kuitenkin puuromaisen löysäksi. 
7. Ota pannu pois liedeltä ja lisää parmesaaniraaste. Sekoita huolella joukkoon, kunnes raaste on sulanut ja risotto tasaista. Tarjoile heti. 

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Risotto con peperoni e scamorza affumicata - paprika-savujuustorisotto

Tiedättehän, joskus, kun näkee ihanan reseptin, ei sitä vaan saa aikaiseksi toteuttaa. Jotkut näistä vaipuvat pikkuhiljaa ja huomaamattomasti unholaan ikuisiksi ajoiksi, jotkut taas tulee sitten jossain vaiheessa toteutettua. 

Tämä raukkaparka sai odottaa toteutustaan vuosia  - kyllä, vuosia!! Enkä edes tarkalleen ottaen tiedä miksi. Muistaakseni näin paprika-savuscamorzarisoton ohjeen ensimmäistä kertaa joskus vuosien 2008-2009 tienoilla, joka tapauksessa Italiassa asuessani. Bongasin reseptin ruokaliitteestä, joka ilmestyi erään aikakauslehden mukana joka toinen viikko ja jonka otin tavaksi hankkia; yhteensä ne maksoivat vain 1,5 euroa - aikamoista luksusta verrattuna suomalaisten lehtien hintoihin! Joka tapauksessa, tämä taitaa olla oma ennätykseni: mieleeni ei tule mitään muuta reseptiä, joka keittiössäni olisi joutunut odottelemaan toteutusta huimat 7-8 vuotta! 

Kuten sanottu, en oikeastaan osaa sanoa, miten ihmeessä tämän risoton toteutus jäi, mutta nyt se palasi mieleeni, kun mietin, miten hyödyntäisin jääkaapissa olevan Lidl:istä ostamani savuscamorzan, scamorza affumicatan (sivuhuomautuksena sanottakoon, että sitä ikävä kyllä on saatavilla vain aika ajoin Italia-teemaviikkojen aikoina, mutta voit koittaa korvata sen jollain muulla savujuustolla). Aikoinani talteen laittamaani reseptiä ei ole enää aikoihin näkynyt missään pyörimässä, joten eikun googlettamaan...Löysin joitakin versioita, mutten yhtään aivan täysin täydellistä, joten lopulta sovelsin itse. 

Lopputulos oli taivaallinen - toivottavasti seuraavaan toteutuskertaan ei mene sentään 7-8 vuotta. ;) 

Tarvitset (neljälle):

2-3 eriväristä paprikaa (itselläni 1 keltainen ja 1 oranssi)
320 g risottoriisiä
n. 1 litra kuumaa kasvislientä 
150 g scamorza affumicataa 
2-4 tomaattia koosta riippuen ja myös siitä, kuinka tomaattisen haluat risotosta
1/2 sipuli
2 valkosipulinkynttä
jauhettua mustapippuria
(suolaa)
ekstraneitsytoliiviöljyä

Valmistus:

1. Pese paprikat ja pilko haluamasin kokoisiksi paloiksi. Pese ja pilko myös tomaatit ja silppua sipuli hienoksi. Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa kevyesti veitsenterällä.
2. Kuumenna oliiviöljyä laakeassa, korkeareunaisessa paistinpannussa. Kuullota siinä kevyesti sipulisilppua ja valkosipulinkynsiä miedolla lämmöllä - älä ruskista! Lisää paprikat ja kuullota hetki. Lisää vielä tomaatit, sekoita, ja nosta lämpötilaa. 
3. Lisää vettä vähitellen tarpeen mukaan, kunnes paprikat ovat keittiyneet puolipehmeiksi. 
4. Poista valkosipulinkynnet ja haihduta tässä vaiheessa lähes kaikki neste pois ja lisää pari rkl oliiviöljyä ja riisi. 
5. Anna riisin kuullottua 1-2 minuuttia välillä käännellen. 
6.  Ala lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan ja sekoita koko ajan. Lisää nestettä, kun edellinen kauhallinen on lähes kokonaan haihtunut. Jatka näin, kunnes riisi on kypsää - jätä kuitenkin risotto puuromaisen löysäksi. 
7. Lisää mustapippuri ja sekoita huolella joukkoon. Lisää joukkoon myös kuutioiksi paloittelemasi savujuusto ja poista liedeltä. Sekoita niin, että juusto sulaa ja tarjoile.