sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Risotto alla barbabietola e caprino - punajuuri-vuohenjuusto -risotto

Viime aikojen onnistuneimpien reseptien joukossa on ehdottomasti tämä, jonka kehittelin punajuuren ja vuohenjuuston ihastuttavan liiton pohjalta. Maku on syvä ja mehevä ja mielestäni juhlavakin, joten miksipä tätä reseptiä ei voisi hyödyntää joulunajan tarjoiluja suunnitellessa, jos ajatus kinkun ja laatikon syömisestä monta päivää putkeen ei innosta? Plussaa tämä ihastuttava risotto saa myös punajuuren antamasta väristä, joka juuston joukkoon sekoittamisen jälkeen muuttuu hempeän vaaleanpunaiseksi. :) 

Helppouden ja nopeuden vuoksi päädyin käyttämään valmiiksi kypsennettyjä punajuuria, mutta toki raa'atkin käyvät. Silloin punajuuri on varmastikin paras raastaa tai ennen käyttöä itse kypsentää keittämällä tai uunissa suolapedillä.

En osaa sanoa, onko italialaista vuohenjuustoa Suomessa jostakin saatavilla; itse en ole moiseen törmännyt. Itse käytin ranskalaista hunajalla maustettua Soignon Merci Chef -vuohenjuustoa, joka toimi hyvin: punajuurten ja hunajan tuoma makeus sopi loistavasti yhteen juuston suolaisuuden kanssa. 

Ainekset

1,5 risottoriisiä 
2 keskikokoista (esikeitettyä) punajuurta kuutioiksi pilkottuna
1 pieni (salotti)sipuli
125 g vuohenjuustoa
nokare voita
ekstraneitsytoliiviöljyä
n. 1 l kuumaa kasvislientä
n. 1/2 lasia punaviiniä
mustapippuria
tuoretta timjamia
(lisäksi koristeluun tuoretta timjamia tai rosmariinia)

Hienonna sipuli ja kuumenna sillä välin pannussa nokare voita ja muutama muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä. Kuullota sipuli ja lisää punajuuri ja riisi. Paista sekoitellen n. minuutin ajan ja lisää viini. Anna viinin haihtua lähes kokonaan koko ajan sekoitellen ja lisää timjami. Ala lisätä kasvislientä edelleen koko ajan sekoitellen kauhallinen kerrallaan niin, että lisäät uutta, kun vanha on lähes kokonaan imeytynyt. Jatka näin, kunnes kasvisliemi on käytetty; huomio kuitenkin, että risoton on tarkoitus jäädä löysäksi. Mausta mustapippurilla ja sekoita joukkoon vuohenjuusto. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Valmista annokset, koristele tuoreilla yrteillä ja tarjoile välittömästi. 




lauantai 13. joulukuuta 2014

Naapurin mammojen herkkua: pappa al pomodoro - toscanalainen leipäkeitto

Vihdoin sain aikaiseksi, eikä jäänyt vain meinaamiseksi: tein (ja söin!) elämäni ensimmäisen kerran pappa al pomodoroa eli tomaattivelliä, toscanalaisten versiota leipäkeitosta.

Italialaiset ovat mestareita käyttämään hyödykseen kaikki mahdolliset syötäväksi kelpaavat raaka-aineet ja tähteetkin periaatteella mitään ei heitetä pois ja kaikenkukkuraksi vieläpä loihtimaan niistä usein vähällä vaivalla pökerryttävän suloisia herkkuja.

Kuivettuneen leivän "kierrättämiselle" olen jo aiemmin tässä blogissa antanut muutaman reseptin (monella maakunnalla on oma tapansa) ja tässäpä vielä yksi,

Toscanalaiset siis tekevät leivänkannikoistaan eräänlaista velliä tai puuroa ja sanottava on, että tämä osoittautui todella loistavaksi tavaksi hyödyntää vanha (paperipussi)leipä - yhdellä sanalla voisi kuitata tämän illan kokeilun: maistui! Maun lisäksi viehätti sykähdyttävä onnen tunne ja lämmin olo, jonka keiton syöminen sai aikaan - todellista hyvän mielen ruokaa, joka sopii näin myrskyisten ja sateisten päivien aikaan loistavasti lämmittämään mieltäkin. :)

Jännä juttu, että olen vuosia asunut Toscanan naapurissa Umbriassa ja silti söin tätä tomaattipuuroa ensimmäisen kerran Suomessa, kotonani täällä Turussa ja itseni valmistamana. Umbrian puolella, vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Toscanasta en siis koskaan ole tähän törmännyt, eli umbrialaiseen keittiöön tämä ei siis ilmeisesti ole levinnyt.

Olen toki jo kauan tiennyt tämän ruuan olemassaolosta, mutta jostain syystä - vaikka raaka-aineet löytyvät kotoa jo valmiiksi lähes aina - en ole ryhtynyt tuumasta toimeen, vaikka resepti on kutkuttanut. Olisi kannattanut saada aikaiseksi aiemminkin, kokemus oli loistava ja tulen varmasti tekemään uudemman kerrankin.

Ainekset

kovettunutta (toscanalaista eli suolatonta) leipää
1 tölkki tomaattimurskaa 
2 valkosipulinkynttä
lasillinen kasvislientä
suolaa 
pippuria
(ripaus sokeria)
tuoretta basilikaa (hienonnettuna)
ekstraneitsytoliiviöljyä
(parmesaaniraastetta pinnalle)

Valmistus

Hiero leipäviipalasiin tuoretta valkosipulinkynttä ja asettele ne korkeareunaisen pannun pohjalle. Kaada päälle reiluhkosti oliiviöljyä ja tomaattimurska. Lisää loput ainekset (muista jättää joitakin basilikan lehtiä annosten koristeluun) ja kypsytä miedolla lämmöllä n. 20 min välillä sekoitellen. Tee annokset ja koristele ne basilikan lehdillä ja halutessasi raasta päälle parmesaania. Tarjoile lämpimänä tai kesällä huoneenlämpöisenä.








P.S. Resepti osoittautui sen verran helpoksi ja nopeaksi, että jo edullisuutensakin puolesta kannattaa ehdottomasti harkita sen liittämistä omaan arkiruokarepertuaariinsa. :) 


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Pasta alla salsa tartufata - pastaa tryffelikastikkeessa

Rakastan tryffeliä ja se oli ennen minulle lähiruokaa parhaimmillaan, sillä mustaa tryffeliä kasvaa entisillä kotiseuduillani Umbriassa, jossa siitä tehdään taivaallisia herkkuja, vaikka umbrialainen keittiö pääsääntöisesti onkin ns. köyhä keittiö. :)

Turhan harvoinhan tätä herkkua vaan tulee käytettyä - kallis hinta on luonnollisestikin rajoittava tekijä ja täällä Suomessa lisäksi se, että sitä ei aivan joka kaupassa ole.

Jos tryffeli raaka-aineena kiinnostaa, huono uutinen on se, että kokonaisen tryffelin kilohinta on noin tonnin paikkeilla, hieman reilu. Hyvä uutinen sen sijaan on se, että tryffeli on niin voimakas aromiltaan, että kiloittain sitä ei suinkaan tarvitse ostaa, vaan niin pieni määrä riittää, että edes silloin tällöin tryffeliä on varmasti mahdollista useimpien ruoanlaitossaan käyttää.

Hyvä on myös tietää, että on olemassa huokeampiakin vaihtoehtoja, kuin kokonainen tryffeli. Itse käytän tryffelin makua halutessania salsa tartufata:a, ns. "tryffelöityä" kastiketta, jossa tryffeliin on sekoitettu jonkin verran muita sieniä. Se on lompakolle paljon ystävällisempi vaihtoehto ja itse ainakin suoraan sanottuna jopa pidän siitä enemmän (kokonaisen tryffelin koostumus ei itseäni miellytyä kovin paljon ja vielä vähemmän miellyttää tietenkin se kilohinta...).

Italiassa salsa tartufataa sai helposti useimmista ruokakaupoista (ainakin kotiseudullani Umbriassa), Suomessa sen sijaan en muista sitä nähneeni Turussa ainakaan muuaalla, kuin Stockmannilla, jossa muuten on kokonaisiakin tryffeleitä myynnissä.

Ennen reseptiin siirtymistä muistutukseksi vielä, että tryffelin hienostunut maku kannattaa päästää oikeuksiinsa käyttämällä sitä riittävän yksinkertaisissa resepteissä, joissa on vain vähän muita raaka-aineita, jotka eivät varasta tryffelin roolia pääosan esittäjänä. ;)

Ainekset

250 g pastaa (itse valitsin casarecce -pastaa)
2 reilua rkl salsa tartufataa
n. 1 dl italialaista ruokakermaa (tai mascarponea tai smetanaa)
suolaa
(tuoretta persiljaa koristeeksi)
(raastettua parmesaania annosten päälle)

Valmistus

Laita suolattu vesi kiehumaan pastalle. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, ota hieman keitinvettä talteen. Kaada pasta lävikköön ja sieltä valutettuna takaisin kattilaan. Lisää sekaan tryffelikastike ja kerma ja sekoita (levyn ei tarvitse enää olla päällä mutta sen pitää olla vielä kuuma). Lisää tarvittaessa joukkoon pastan keitinvettä. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
Tee annokset ja koristele ne halutessasi tuoreella persiljalla. Jos haluat, voit vielä lisätä annosten päälle parmesaania raasteena.

NAUTINNOLLISIA HETKIÄ TRYFFELIN PARISSA! :)


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Sienien siniverinen: tagliatelle ai funghi porcini - tagliatellea ja herkkutatteja

Italialaiset ovat hulluna herkkutatteihin ja niin olen minäkin. Suomesta niiden käsiinsä saaminen ei jännä kyllä ole niinkään itsestäänselvää - jos ei harrasta sienestystä -, mutta Italiassa niitä sen sijaan on helppo löytää. Kun on niiden aika, herkkutatteja saa tuoreina ihan tavallisista ruokakaupoista ja muulloinkin pienistäkin kaupoista kuivattuna ja pakasteena. 

Olin aivan innosta pökerryksissä jokin aika sitten kun sattumalta huomasin, että ainakin tällä hetkellä Lidl:issä Deluxe -merkin valikoimiin kuuluvat sekä pakastetut että kuivatut herkkutatit! Kerrassaan loistava juttu, niitä olen todella kaivannut ja ainoaksi ongelmaksi jäi ratkoa, mitä pitkään kaipaamistani herkkutattiruuista tekisin ensimmäisenä. Kaikki ovat mahtavia, herkkutatti kruunaa ruuan kuin ruuan - niin risoton kuin pastatkin ja monet muut. 

Viime aikoina olen suorastaan himoinnut risottoja, mutta siitä huolimatta ensimmäiseksi pitkän tauon jälkeiseksi herkkutattiruuaksi valikoitui helppo ja nopea tagliatelle ai funghi porcini ja voi sitä satumaista ihanuutta - tällaista voisi syödä vaikka joka päivä! :)

Käytin tällä kertaa pakasteherkkutatteja koska ne ovat niin vaivattomia (ja kaiken kukkuraksi valmiiksi kuutioituja, joten ne tarvitsee vain sulattaa), mutta myös kuivatut käyvät yhtä hyvin - varaa vain aikaa liottamiselle  - ja itsestään selvästi tuoreetkaan eivät ole huono vaihtoehto, jos niitä on saatavilla. ;) Tämän vuoden osalta taitaa tosin olla myöhäistä sen suhteen. 

tagliatellea (tai muuta nauhapastaa)
herkkutatteja (tuoreita, pakastettuja tai kuivattuja riippuen, mitä on saatavilla)
suolaa
italialaista ruokakermaa  (tai creme fraichea tai mascarponea)
mustapippuria
pari valkosipulinkynttä
ekstraneitsytoliiviöljyä
voita
tuoretta persiljaa

Laita suolattu vesi pastalle kiehumaan mahdollisimman suureen kattilaan. Valmista sillä aikaa sienet (jos käytät pakaste herkkutatteja huomioi, että niiden pitää tässä vaiheessa olla sulia): laita pannulle kuumenemaan oliiviöljyä ja voita ja kuullota siinä valkosipulinkynnet. Lisää sienet ja persilja ja paista sekoitellen, kunnes sienet ovat kypsiä, mutta eivät kuivia. Poista valkosipulinkynnet, mausta suolalla ja mustapippurilla.
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, muista ottaa keitinvettä talteen ennen kuin siivilöit pastan. Kaada pasta sienien sekaan pannulle ja pidä liedellä, joka saa olla jo pois päältä mutta jonka pitää olla vielä kuuma. Lisää kerma ja hieman pastan keitinvettä ja sekoita.
Tee annokset ja koristele tuoreella persiljalla.

BUON APPETITO!! :)



keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Gnocchi di patate con stracchino e rucola - perunagnoccheja stracchino-tuorejuuston ja rucolan kera

Rakastan perunagnoccheja, mutta koska ne ovat varsin aikaavieviä valmistettavia, ostan ne mielellään valmiina.

Ilahduttavaa on, että näitä ihania perunapalleroita saa nykyään Suomestakin, ainakin täältä.

Tavallisimmin valitsen perunagnocchien kyytipojaksi pestoa, mutta jokin aika sitten kokeilin erikoisempaa "kastiketta", stracchino-tuorejuustoa (jota olen varta vasten tilannut kaupasta, johon edellä mainittu linkki johtaa - muuten en ole ollenkaan varma, onko sitä Suomesta saatavilla) ja rucolaa. Tämä stracchinon ja rucolan yhdistelmä toimii loistavasti piadina-leipäsissä ja myöskin paistamattomana pizzan päällä ja nyt tiedän, että toimii se erinomaisesti gnocchienkin kanssa. :)

Lopputulos on melko tuhti mutta aivan taivaallinen - kannattaa kokeilla!

Ainekset kahdelle

1 pkt perunagnoccheja
1 pkt stracchino-juustoa
rucolaa
nokare voita

Valmistus

Laita suolattu vesi kiehumaan perunagnoccheille. Kun vesi kiehuu, kaada gnocchit sekaan. Kun ne alkavat kellua, ne ovat kypsiä ja pitää välittömästi ottaa pois vedestä, jotteivät ne kypsy liikaa, eli pehme liikaa, jolloin niistä tulee ikävän liisterimäisiä. Varaa siis valmiiksi käden ulottuville lävikkö ja reikäkauha. Sitä mukaa, kun gnocchit nousevat pintaan, siirrä ne kiireesti reikäkauhalla lävikköön. 

Kun kaikki gnocchit ovat lävikössä, kaada vesi pois kattilasta, laita se takaisin vielä kuumalle levylle (joka voi jo tosin olla pois päältä) ja laita sinne kunnon nokare voita. Kun voi on sulanut, lisää joukkoon gnocchit ja sekoita varovasti esim. puulusikalla. Lisää joukkoon myös stracchino ja sekoita huolella mutta varovaisesti, jotta et riko gnoccheja. Revi lopuksi joukkoon tuoretta rucolaa ja sekoita vielä kerran. Tarjoile välittömästi, BUON APPETITO! :)




maanantai 27. lokakuuta 2014

Risotto al pesto genovese - pestorisotto

Perjantaina olimme koko iltapäivän ulkona lapsukaisen kanssa, vaikka oli todella raaka ilma. Olin suunnitellut illalliseksi jonkin sortin pastaa, mutta kun tulimme sisälle, alkoikin ajatus lämmittävästä risotosta kiehtoa vastustamattomasti. Teki kuitenkin mieli tehdä jotain helppoa, ei huvittanut pestä, pilkkoa ja viipaloida, joten päädyin kokeilemaan hieman erikoisempaa yhdistelmää, jota jo jonkin aikaa oli tehnyt mieleni kokeilla: pestorisottoa.

Onneksi kokeilin, se oli niin taivaallista, että varmasti tulee tehtyä pian uudestaan!

Kaikenlisäksi valmistus on todella nopeaa ja yksinkertaista - varsinkin, jos käyttää valmista pestoa, niin kuin itse päädyin käyttämään.

Ainekset kahdelle 

2,5 dl risottoriisiä (carnaroli tai arborio)
1 l kuumaa kasvislientä
n. 90 g pestoa (esim. purkillinen Lidl:n Nonna Mia -pestoa)
n. 1/3 lasillinen valkoviiniä
1 pieni sipuli
oliiviöljyä
voita
(annosten päälle raastettua parmesaania tai grana padanoa ja koristeeksi basilikan lehtiä)

Valmistus

Hienonna sipuli ja kuumenna sillä aikaa oliiviöljy ja voi pannulla. Kuullota sipuli kevyesti rasvassa ja lisää riisi. Paista n. minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Lisää viini ja anna sen haihtua samalla sekoittaen. Lisää pesto ja sekoita huolella joukkoon. Lisää osa kasvisliemestä ja sekoita koko ajan, kunnes neste on lähes haihtunut. Lisää kasvislientä hieman ja jatka samoin, kunnes kaikki kasvisliemi on käytetty. Huom., älä kuitenkaan anna risoton lopussa kuivua, sen on tarkoitus olla notkeaa. 

Ota pannu pois liedeltä, lisää nokare voita ja sekoita se joukkoon. Laita kannen alle tekeytymään n. 5 minuutiksi. Tee annokset, raasta halutesassi päälle parmesaania tai grana padanoa ja koristele basilikan lehdillä. Tarjoile välittömästi. 

lauantai 25. lokakuuta 2014

Yksinkertainen on parasta: spaghetti aglio olio e peperoncino con pangrattato - valkosipulin ja chilin makuista spaghettia korppujauholla höystettynä

Olen riemuissani: Lidl:issä on taas torstaista saakka ollut italialaisia tuotteita valikoimissa, kuten siellä aina sesonkiluontoisesti on. Aivan ihanaa saada ostaa vähän erikoisempiakin tuotteita päivittäisten ruokaostosten lomassa ja erityisesti tämä kyseinen italialainen tuote on saanut minut haltioitumaan:


Ihana, voimakasarominen, puglialainen ekstraneitsytoliiviöljy  Dop Terra di Bari, tuotettu siis tietyllä, tarkkaan rajatulla alueella Italian saappaan korossa tarkkojen kriteereiden mukaan (jonka ansiosta tuote on siis saanut EU:n tuotemerkinnän dop=denominazione di origine protetta). 


Suosin kyseisellä alueella tuotettua ekstraneitsytoliiviöljyä Italiassa asuessani, sillä pidän todella voimakkaista oliiviöljyistä, mutta täällä päin maailmaa sen löytyminen ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Ilahduinkin aivan valtavasti, kun huomasin, että se nyt ainakin pienen hetken kuuluu Lidl:in valikoimaan ja vieläpä edulliseen hintaan. Suomessa kun vähänkin laadukkaammat oliiviöljyt tapaavat olla todella huiman hintaisia. Siitä syystä käytän täällä arkisessa ruoanlaitossa aika vaatimatonta oliiviöljyä, joka toki on italialaista ja ehdottomasti ekstraneitsytöljyä ja ajaa tarkoituksensa ihan kivasti, mutta ei ole mitenkään erityisen mieltähivelevää.

Kun tilaisuus siis koitti hankkia laadukasta öljyä kohtuuhintaan, päätin ostaa tätä ihanaa Barin tienoon herkkua joitakin pulloja varastoon ja käydä lähipäivinä hakemassa sitä vielä lisääkin - toiveenani, että varastoni ehtyvät vasta, kun uutta on taas saatavilla. :) 

Mutta nyt päivän reseptiin. Olen ennekin maininnut, että koska italialaiset reseptit ovat pääsääntöisesti todella yksinkertaisia ja niihin käytetään suht vaatimatonta määrää raaka-aineita, nousee yksittäisten tekijöiden laatu arvoon arvaamattomaan. 

Varsinkin tämänkertainen resepti on niin simppeleistä raaka-aineista valmistettu, että on ehdottoman tärkeää, että ne vähät ovat hyviä. Muuten lopputulos ei taatusti makunystyröitä hivele, koska ns. peittäviä makuja ei ole, ja hyvä lopputulos syntyy tasapainosta, laadukkaiden raaka-aineiden oikeasta suhteesta toisiinsa.

Ei pidä säikähtää kyseisen reseptin yksinkertaisuutta ja ehkä jopa "köyhyyttä" raaka-aineiden suhteen; kannattaa vaan luottaa siihen, että yksinkertainenkin (tai nimenomaan juuri se) voi olla herkullista. Antakaa siis mahdollisuus tällekin reseptille - sillä sen lisäksi, että tulette saavan aivan loistavan makuelämyksen, pystytte mahdollisesti laajentamaan arkiruokareseptien repertuaarianne yhdellä erittäin helpolla uudellä jäsenellä - jonka ainekset kaikenlisäksi todennäköisesti on aina olemassa ilman erillistä kauppareissua (varsinkin, kun kokonaisen chilin voi äärimmäisessä hädässä korvata chilijauheella), eli tämä herkku pelastaa teidät silloinkin, kun jääkaapissa ei ole juuri muuta, kuin valo. :)

Usein kyseistä pastaa tehdään ilman korppujauhoja, mutta mukana on silloin tavallisesti tuoretta persiljaa. Sekin on loistava versio, mutta oma suosikkini on tämä - ei ehkä heti uskoisi, mutta kevyesti oliiviöljyssä paistetut korppujauhot maistuvat taivaalliselta. :) Varsinkin tämä korppujauhoversio on muuten loistava vaihtoehto yön pikkutuntien spaghettatalle, kun vaikka baarista kotiin tullessa tekee mieli jotain helppoa ja nopeaa suolaista. :) Italialaiset eivät itse asiassa kotiudu myöhäisillan menoistaan nakkikioskin kautta, vaan ostavat mahdollisesti uunituoreen cornetton kotimatkalla tai keittävät kotona kunnon annoksen spaghettia. Niin niitä kulttuurieroja vaan löytyy asiasta kuin asiasta... ;)

Ainekset kahdelle

200 g spaghettia
1 punainen chili
2 valkosipulinkynttä
ekstraneitsytoliiviöljyä
2 rkl korppujauhoja
suolaa
(annosten päälle raastettua parmesaania tai grana padanoa)

Valmistus

Keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan korkeassa kattilassa, runsaassa, suolatussa vedessä. Sillä välin kuumenna reilusti (niin, että pohja peittyy) oliiviöljyä pannulla. Laita kuuman öljyn joukkoon pesty ja kuivattu chili ja kuoritut valkosipulinkynnet. Paista välillä käännellen, kunnes valkosipulit ovat saaneet aivan kevyesti väriä. Varo, ettei seos pala ja etteivät valkosipulinkynnet ehdi edes ruskistua tummiksi. Tämä tekee öljystä kitkerän makuista. Kun valkosipulit ovat saaneet hieman väriä, sammuta levy ja poista ne ja chili öljyn joukosta ja sekoita joukkoon korppujauho. Se saa ruskistua hieman, muttei palaa, joten ole tarkkana ja poista pannu ajoissa liedeltä. Huomioi, että korppujauhot jatkavat öljyssä kypsymistä hieman senkin jälkeen, kun olet pannun jo poistanut liedeltä, jotein kannattaa ennakoida. 

Ennen pastan valuttamista lävikössä ota hieman (n. 2 rkl) keitinvettä talteen. Lisää spaghetti pannulle öljyseokseen, lisää suolaa maun mukaan ja sekoita huolella. Lisää joukkoon talteen ottamasi pastan keitinvesi ruuan notkeuttamiseksi ja sekoita. Tee annokset ja lisää niiden päälle halutessasi raastettua parmesaania tai grana padanoa. Tarjoile välittömösti, BUON APPETITO!

P.S. Huomioi, että öljyä on oltava reilusti suhteessa korppujauhoihin - muuten ruuasta tulee liian kuivaa.

Chili on kuvan annoksessa vain koristeena väriä antamassa. :)

Risotto alle mele - omenarisotto

Kun ilma on niin hyytävän kylmä kuin se on nyt, alkaa vääjäämättä tehdä mieli risottoa, joka on varsinaista pimeiden koti-iltojen lohturuokaa.

Mikä olisikaan syksyisempi aines kuin omena? Ja kyllä, omenaa todella voi käyttää risoton valmistukseen ja vieläpä oikein hyvällä menestyksellä. Maku ei ole ollenkaan kummallinen eikä mitenkään jälkiruokamaisen makea vaan yksinkertaisesti pehmeän mehukas.

Jos suostuu syömään ananasta pizzan päällä niin omenan risotossa ei pitäisi tehdä tiukkaa... ;)

Ainekset kahdelle

1 litra kuumaa kasvislientä
1,5 dl risottoriisiä (carnaroli, arborio)
1 pieni sipuli
1 suurehko omena (esim. royal gala)
nokare voita
ekstraneitsytoliiviöljyä
grana padano -juustoa
suolaa
mustapippuria

Valmistus

Kuori ja kuutioi omena, hienonna sipuli ja laita oliiviöljy ja voi kuumenemaan pannulle. Kun rasvaseos on kuumaa, lisää sipuli ja kuullota kevyesti.Lisää omenat ja kypsennä kevyesti (omenoiden ei tarvitse saada tässä vaiheessa edes väriä) ja lisää riisi. Sekoittele huolella noin minuutin ajan ja lisää osa kasvisliemestä. Jatka sekoittamista, kunnes neste on lähes kokonaan haihtunut. Lisää kauhallinen kasvislientä ja sekoita jälleen, kunnes neste on lähes haihtunut. Jatka näin, kunnes kasvisliemi on kokonaan käytetty. Älä kuitenkaan anna risoton kuivua, vaan jätä se notkeaksi, joskaan ei vetiseksi. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla (suolan käytössä muista, että voissa on suolaa ja niin on reseptissä käytettävässä juustossakin - lisää sitä siis maltillisesti) ja lisää pieni kourallinen grana padano -raastetta ja sekoita se risoton joukkoon. Ota pois liedeltä, peitä kannella ja anna tekeytyä n. 5 min. 

Tee annokset, ja raasta niiden päälle maun mukaan grana padanoa. Tarjoile välittömästi, BUON APPETITO!! :)


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Suloinen syksy - ja kastanjat

Viimeisestä postauksesta on taas kuin huomaamatta vierähtänyt aikaa - jo hieman reilu kuukausi! Työ on pitänyt kiireisenä tänä syksynä, joten blogi on hieman jäänyt paitsioon. Olen tosin siitä ihanassa tilanteessa, että ensimmäistä kertaa elämässäni saan olla myös työkseni italialaisen ruuan kanssa tekemisissä, tosin vain kerran viikossa, muina päivinä työnkuva on hieman erilainen. Ruokaihmisenä täytyy sanoa, että tämä jouluun asti kestävä ruokaprojekti töissä on aivan uskomattoman ihanaa vaihtelua tavalliselle työlleni, joka tosin sekin liittyy, onnekasta kyllä, Italiaan. :)

Toki olen sentään töiden lomassa syksystäkin ehtinyt nauttia. Olen nauttinut ulkoilusta, kynttilöistä pimeinä iltoina, viinilasillisesta silloin tällöin viikonloppuisin ja arkena höyryävistä teekupillisista tai kuumasta kaakaosta. Unohtamatta tietenkään ruokaa - syksyiset ruuat ja tämän sesongin raaka-aineet inspiroivat minua todella ja vaikka blogille ei ole jäänyt juurikaan aikaa, on päivitettävää materiaalia silti kertynyt, koska viime aikoina on keittiössäni syntynyt monenlaista, osittain itsellenikin uutta herkkua.

Syksyllä, kuten talvellakin uuni on keittiössäni ahkerassa käytössä - jo ensimmäiset syksyn viileät ilmat houkuttivat laittamaan uunin päälle ja tämä sesonki jatkuu perheessämme pitkälle ensi kevääseen - kunnes ilmat ovat taas niin lämpimät, että kaipaa jotain keväistä, kevyttä ruokaa, eikä uunin hohkaama lämpö enää todellakaan vedä puoleensa. Perheessämme tämän sesongin kestosuosikkeja varsinkin viikonloppuisin ovat uunipastat, erityisesti lasagne. Lisäksi maistuvat lämmittävät keitot ja myöskin höyryävät risotot, jotka myös ovat osan vuodesta tauolla.

Hedelmistä maistuvat rapsakat omenat (omia suosikkejani ovat usein Italiasta peräisin olevat Royal Gala -omenat), klementiinit, ihanan tummat, lähes mustat viinirypäleet ja tietysti persimonit eli kakit, joista viime syksynä teinkin oman postauksensa.

Mutta mitä olisi syksy ilman kastanjoita? Ei kerrassaan mitään, kun niiden suloiseen makuun kerran pääsee. Ihanat, ihanat kastanjat kuuluvat syksyyn aivan yhtä olennaisena osana, kuin lehtien ruskan värit. Ainakin italialaiseen syksyyn ne kuuluvat. Ja myöskin niiden, joiden osa elämää ja arkea Italia syksyineen ja muine vuoden aikoineen kerran oli.

Näitä ihanaisia, pähkinäisen makuisia palleroita saa Italiassa syksyllä ostaa pienistä kojuista rapisevan paperipussillisen. Ne on vasta paistettu, avotulella, ja ne ovat ostettaessa vielä lämpimiä. Lämpö hohkaa pussin läpi niin, että sen ympärillä on ihana lämmitellä kylmän kohmeisia sormiaan syksyisen koleassa illassa. Kastanjat ovatkin ehdottomasti parhaimmillaan vielä lämpimänä, joten ne kannattaakin syödä saman tien, vaikka hetkeksi puiston penkille istahtaen. Italiassa monella tuntuu olevan sama ajatus - kastanjankuoret ympäriinsä kaduilla ovat myöskin varsin tyypillinen näky Italian ihanan kirpeässä syksyssä (noh, toki riippuu alueesta, mutta ainakin Umbrian syksyä kuvaamaan sopii mainiosti juuri tämä sama...). :)

Jos kastanjoiden himo iskee Suomessa ollessa, on hyvä uutinen se, että nykyään niitä on täältäkin suht kiitettävästi saatavilla.

Turkulaisena hankin omani luontevimmin Italian Herkuista Linnankadulta.

Avotulella en pysty niitä valmistamaan, kun kotonamme ei ole takkaa enkä toisaalta omista kastanjapannuakaan. Omani kypsytän uunissa, mikä ei ole mielestäni yhtä hyvä vaihtoehto, mutta kelpaa paremman puutteessa ja oikein kovan kastanjanälän sattuessa kaukana Italiasta. :D

Valmistus on todella yksinkertainen:

Laita kastanjat veteen likoamaan väh. 1/2 tunniksi, mielellääni pariksikin tunniksi. Lämmitä uuni 220 asteeseen, valuta kastanjat lävikön avulla ja tee jokaisen kuoreen pieni viilto (1-2 cm), koita kuitenkin välttää leikkaamasta sisusta. Tämä vaihe on tärkeä, jotta kastanjat eivät räjähdä kypsyessään. Laita kastanjat uunipellille (leivinpaperille) tai suolapedille uunivuokaan. Paista uunissa n. 30 min. ja tarjoile lämpiminä.





Jännä juttu muuten, etten koskaan oikein syksystä pitänyt - kunnes muutin Italiaan. Osittain ehkä myös kastanjoiden ja muiden, syksyyn kuuluvien, tunnelmallisten pikku juttujen ansiosta huomasin jossain vaiheessa Italiassa asuessani rakastavani syksyä. Siinä kostean kirpeässä viileydessä tuntui olevan jotain taikaa, ja vaikka kostea viileys pääsee luihin ja ytimiin, aina oli jotain hellivää lämmikettä, kuten ihanaa, paksua, kiisselimäistä kuumaa kaakaota. Ne syksyn värit (joita ainakin Umbriassa on aivan yhtä runsaasti kuin Suomessakin), päivien uskomattoman kaunis valo (erityisesti lokakuussa) ja aamujen ja iltojen sumun verhoamat maisemat. Sumua oli varsinkin laaksossa, kotikaupunkini Perugia on ylhäällä kukkulalla, mutta Tiberjoen laaksoon laskeuduttaessa, varsinkin syksyisin maisema verhoutui usein tiheään sumuun.


Umbrian Trasimenojärvi saarineen sumuisen sunnuntain iltana.


Pyhäinpäivän tienoillä Perugiassa järjestettävät (ainakin aiemmin) viisipäiväiset ns. kuolleiden markkinat olivat alhaalla kaupungin ulkopuolella. Se oli joka syksyinen tapahtuma, missä piti käydä ainakin yhtenä päivänä kojuja kiertelemässä. Siellä alhaalla kylmyys oli usein luihin ja ytimiin tunkeutuva, mutta mikä sen kodikkaampaa, kuin palata kotiin markkinapäivän jälkeen lämpimän teekupin ja höyryävien patojen ääreen: risottoja, keittoja, sosekeittoja...Kaikenlaista ihanaa ja lämmittävää. Suloisia muistoja.

Nyt Suomeen palattuani olen oppinut Italian syksyjen ansiosta pitämään syksystä aivan uudella tavalla, jopa rakastamaan sitä. Nyt näen kauneutta ja tunnelmallisia hetkiä täälläkin.




Kuvat ovat rakkaasta, nykyisestä kotikaupungistani Turusta, aivan kotini läheltä Aurajoen rannalta, parin viikon takaa.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Pasta al formaggio fresco - tuorejuustopastaa

Löysin kaupasta tälläisen uutuuden, Philadelphian Välimeren Tomaatit -tuorejuuston:


En yleensä ole aivan mahdottomasti minkään uutuustuotteiden perään, vaan tykkään suosia vanhoja klassikoita, mutta tämä insipiroi kokeilemaan. Kehittelinkin sen pohjalta oman pastareseptini, joka osoittautui maukkaaksi ja oli vieläpä niin helppo ja nopea valmistaa, että sopii ihan tavallisen arkipäivänkin kiireiden keskelle. :)

Tämä kyseisen juuston voit halutessasi korvata myös ihan tavallisella, maustamattomalla Philadelphialla tai italialaisemmin ricotta-tuorejuustolla - molemmissa tapauksissa herkullisen lisän saa laittamalla mukaan myös pieniksi pilkottuja aurinkokuivatun tomaatin palasia..

Ainekset kolmelle

n.300 grammaa pastaa (mielesi mukaan pitkää tai lyhyttä; itse käytin "kiharaspaghettia", eli fusilli con buco, ja se sopi mainiosti reseptiin)
1 pkt Välimeren tomaatit -tuorejuustoa
tuoretta basilikaa
1 mozzarellapallo
joitakin kirsikkatomaatteja
suolaa
pippuria
extraneitsytoliiviöljyä

Valmistus

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolatussa vedessä. Pese ja halkaise sillä välin kirsikkatomaatit ja kuutioi mozzarella. 
Valuta pasta vedestä, kaada kulhoon ja sekoita joukkoon hieman oliiviöljyä. Lisää joukkoon myös tuorejuusto ja sekoita huolella. Lisää vielä tomaatit, mozzarella, basilikanlehdet ja ripottele päälle mustapippuria ja halutessasi aavistus lisää suolaa ja sekoita - BUON APPETITO! :)



sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Lasagne ai funghi e porri - sieni-purjo -lasagnea

Makuasioiden äärellähän tässä taas liikutaan, mutta enpä ole montaa kerta (Italiassa siis) törmännyt punaiseen tai edes punavalkoiseen sienilasagneen ja itsekään en moista harrasta, vaan teen sienilasagneni aina béchamel-kastike pohjaisena.

Resepti on todella simppeli mutta maukas ja sopii niin arkeen kuin viikonloppuunkin ja mielestäni loistavasti vieraillekin tarjottavaksi.

Mutta sen pidemmittä puheitta itse reseptiin, nautinnollisia lasagne-hetkiä teille, rakkaat lukijat! :)

Ainekset neljälle

lasagnelevyjä (n. 1/2 pkt)
béchamel-kastiketta litrasta maitoa (ohje tästä)
2 rasiaa tuoreita herkkusieniä (tai muita sieniä; esim. kanttarellit toimisivat takuulla loistavasti)
1 suurehko purjo
1 mozzarellapalloa
tuoreita basilikanlehtiä
ekstraneitsytoliiviöljyä
suolaa
pippuria

Valmistus

Puhdista ja viipaloi sienet ja paista ne pannulla oliiviöljyssä. Lisää joukkoon suolaa ja pippuria. Pilko sillä välin purjo rinkuloiksi. Siirrä kypsät sienet erilliseen astiaan odottamaan ja kypsennä pannulla myös purjo. Sen kypsyttä lisää rinkulat sienten kanssa samaan astiaan odottelemaan ja sekoita keskenään.

Valmista béchamel-kastike, linkki ohjeeseen yllä. Laita sillä välin uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Kokoa lasagne: pohjalle kastiketta, sen päälle sieni-purjo -seosta ja sen päälle lasagnelevyjä. Jatka näin, kunnes ainekset on käytetty. Viimeisen, ohuen, kerroksen tulee olla kastiketta. Lisää päällimmäiseksi reilun kokoiset mozzarellapalat ja lopuksi hiukan aromia antamaan vielä tuoreita basilikanlehtiä. 

Paista uunissa keskitasolla 30-35 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniisti väriä. Ota pois uunista, anna tekeytyä huoneenlämmössä n. 10 min. ja tarjoile. 

BUON APPETITO!




sunnuntai 31. elokuuta 2014

Pasta ai peperoni - pastaa paprikan kera

Kesäkurpitsa, munakoiso ja paprika - siinä taitavat olla italialaisen keittiön (niin kuin muunkin välimerellisen kiettiön, uskoisin) käytetyimmät kasvikset, jollei tietysti lasketa mukaan tomaattia, joka monikäyttöisyydessään ei taida jäädä kakkoseksi millekään...

Tämä kolmikko on mielestäni myös ehdottomasti maukkaimmasta päästä ja kaikki kolme ovat suosikkivihannesteni joukossa. Jostain itsellenikin täysin mysteeriksi jääneestä syystä käytän paprikaa kuitenkin huomattavasti munakoisoa ja kesäkurpitsaa harvemmin - en todella osaa edes arvuutella syytä, koska se taitaa näistä kolmesta olla jopa maukkain ja terveellisin ja erittäin helppo valmistaa ja kaiken lisäksi hyviä paprikoita on suht helppo löytää kun taas Suomessa mallikelpoisten yksilöiden löytäminen munakoisoista ja kesäkurpitsoista ei ole aivan yhtä itsestäänselvää.

Silloin, kun paprikasta kuitenkin ruokaa teen, täytyy sanoa, että harvoin jos koskaan joudun pettymään - se antaa ruokaan kuin ruokaan niin ihastuttavan ja veden kielelle tuovan tuoksun ja tietysti maun. Tämän päiväinen resepti ei ole poikkeus, sillä mikä ruoka voisi olla maukkaampaa kuin sellainen, johon tulee paprikan lisäksi oliiveja, valkosipulia, sipulia, basilikaa ja chiliä?

Vielä ennen reseptiin siirtymistä sellainen kuriositeetti paprikan käytöstä italialaisessa keittiössä, että toisin kuin Suomessa, jossa siihen voin törmätä niin leivän päällä kuin salaatissakin, Italiassa paprikaa syödään vain kypsennettynä. Itse en ainakaan muista koskaan Italiassa törmänneeni raa'an paprikan syöntiin.

Ja Italiassa paprika kypsennetään huolella. Se ei saa jäädä narskuvaksi missään nimessä, vaan sitä haudutetaan tarpeeksi kauan, jotta se on suusasulavan pehmeää ja siinä vaiheessa jo lähes makean tai ainakin makoisan maukasta. Itsellenikin kieltämättä paprika maistuu nykyään parhaiten todella hyvin kypsennettynä. (Mikä ei tietenkään tarkoita kärvähtänyttä vaan pehmeää - pitkään matalalla lämmöllä kypsynyttä, muhennosmaista pehmeyttä.)

Ainekset kahdelle

200 grammaa pastaa (esim. pennejä)
ekstarneitsytoliiviöljyä
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 keskikokoinen tuore chili (voi toki jättää poiskin, jollei satu kovin pikantisa pitämään)
1 iso punainen paprika 
4-5 tomaattia
joitakin tuoreita basilikan lehtiä
suolaa
(mustia) oliiveja (mielestäni Kalamata-oliivit sopivat loistavasti tähän tarkoitukseen)

Valmistus

Pese ja suikaloi paprikat poistaen siemenet. Kuumenna tällä välin reiluhkosti oliiviöljyä pannulla. Laita paprikat paistumaan pannulle ja peitä kannella, pienennä hieman lämpöä. Hienonna tällä välin sipuli ja kuori valkosipulinkynnet. Kun paprikat ovat pehmeitä ja saaneet jo hieman väriä, siirrä ne pannulta lautaselle odottelemaan. 

Lisää tarvittaessa hieman öljyä pannulle ja kuumenna, jonka jälkeen lisää valkosipulinkynnet ja kokonainen chili. Paista sen verran, että ne saavat aivan kevyesti väriä. Lisää sipulisilppu ja tilkkanen vettä, peitä kannella ja anna kypsyä pehmeäksi. 

Pilko tällä välin tomaatit. Kun sipulit ovat pehmeitä, lisää tomaattipalat, pienemmiksi revityt basilikan lehdet ja suola. Kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes tomaatitkin ovat kypsiä - tähän menee n. 10 min. Laita sillä välin myös suolattu pastavesi kiehumaan. 

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Tomaattien ollessa kypsiä lisää pannulle paprikat ja oliivit ja sekoita. 

Poista pasta vedestä ja käytä nopeasti kuumalla pannulla sekoittaen muihin aineksiin. 

Tee annokset ja koristele ne tuoreella basilikalla - valmista tarjottavaksi! Buon appetito!!

P.S. Muista poistaa valkosipulinkynnet ja chili ruuasta ennen tarjoilua.


Jälkimmäisessä kuvassa punainen paprika on korvattu keltaisella ja oliivit kapriksilla eikä tomaattia ole käytetty. Muuten annos on samaan tapaan valmistettu. Hyvää tuli tuostakin. Pinnalle voi halutessaan raastaa parmesaania. 


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Lasagne con melanzane - munakoisolasagne

Pitkästä aikaa lasagnea, ihanaa! :)

En juurikaan löydä hurrattavaa tässä kesän äkkinäisessä loppumisessa (reilusti elokuun puolella!), mutta yhdestä asiasta ilmojen viilentyessä todella nautin: siitä, että ruokaa voi taas valmistaa uunissa ilman, että tuntee itsekin paistuvansa samalla lähes saunaksi muuttuneessa pienessä keittiössä!

Meillä tämä tarkoittaa pääasiassa kotitekoista pizzaa ja erilaisia uunipastoja, joiden kiistaton kuningatar on tietysti lasagne.

Olenkin jo aiemmin maininnut täällä blogissa, että lasagneen ei todellakaan aina automaattisesti kuulu sekä tomaatti- että béchamel-kastike niinkuin me suomalaiset usein tunnumme olettavan, vaan on täysin mahdollista, että reseptissä käytetään vain jompaa kumpaa. Olen suuri valkoisen lasagnen (sen, jossa käytetään pelkkää béchamel-kastiketta) ystävä, mutta joskus teen pelkkää punaistakin, tomaattipohjaista siis.

Siltä varalta, etten vielä tarpeeksi ole asiaa mainostanut, niin mainittakoon vielä kerran, että rakastan munakoisoja (siis todella rakastan, jopa ulkonäkönsä ja suloisen värinsä puolesta - yhtä keittiöni hyllyistä jopa koristaa munakoison mallinen munakello...). Tällä kertaa halusinkin käyttää niitä lasagnessani, ja silloin lasagnen väri määräytyi kuin itsestään: punainen. Mikään tai kukaan ei tietysti estä tekemästä puna-valkoistakaan (tai edes aivan valkoista, mikä ei kyllä itseäni vakuuta munakoisojen kohdalla), mutta minusta munakoison kaveriksi sopii parhaiten tomaatti. Varmasti siksikin, että munakoisot itsessään ovat aika raskasta syötävää, joten voipohjainen kastike niiden kaverina ei ainakaan helpota ruoan jälkeistä oloa. ;)

Ainekset 2-4:lle nälästä ja muusta tarjottavasta riippuen

2 keskikokoista munakoisoa
1 keskikokoinen sipuli
3 tölkkiä tomaattimurskaa
n. 1/2 pkt lasagnelevyjä
ekstraneitsytoliiviöljyä
tuoreita basilikan lehtiä
raastettua grana padanoa (tai parmesaania)
suolaa
pippuria
ripaus sokeria

Valmistus

Itketä viipaloidut munakoisot. Munakoisojen "itkiessä" valmista tomaattikastike: pilko sipuli (makusi mukaan aivan hienoksi tai niin kuin itse tein tällä kertaa, reiluiksi suikaleiksi) ja kuumenna sillä aikaa reilu määrä oliiviöljyä pannulla. Kuullota sipulit öljyssä ja kaada joukkoon tomaattimurska. Lisää tuoreet basilikan lehdet, suola, pippuri ja sokeri; sekoita, ja anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla n. 10 min.

Kumenna uuni 180 asteeseen ja pese ja kuivata huolella munakoisoviipaleet. Asettele ne uunipellille leivinpaperin päälle ja valele kauttaaltaan oliiviöljyllä. Paista uunissa keskitasaolla, kunnes viipaleet ovat pehmenneet ja saaneet edes hieman väriä. 

Kokoa lasagne: laita vuoan pohjalle reiluhko määrä tomaattikastiketta ja sen päälle munakoisoja sinne tänne. Peitä tämä kerros lasagnelevyillä ja jatka näin niin kauan, kun aineksia riittää. Viimeisen kerroksen tulee olla tomaattikastiketta. Ripottele lopuksi päälle raastettu grana ja paista uunissa n. 30 min, joista viimeiset 5 min grillivastuksella. 

Ota uunista, anna levätä joitakin minuutteja, tee annokset ja tarjoile - BUON APPETITO! :)


tiistai 12. elokuuta 2014

Panzanella - keski-italialainen leipäsalaatti

Aiemminkin täällä blogissa on nähty reseptejä, joiden avulla pääsee eroon kuivettuneesta (paperipussi)leivästä, mutta tässä jälleen erilainen, kesään sopiva resepti! :)

Tämän kätevämpää ruokaa ei kesähelteellä olekaan: keittiössä ei kauaa tarvitse hikoilla (varsinkaan, kun edes liettä ei tarvitse laittaa päälle uunista puhumattakaan!), sillä valmistus käy käden käänteessä, ja tämä salaatti on ihanan raikas, etenkin vähän aikaa jääkaapissa oltuaan, mutta kuitenkin ruokaisa, joten maistuu taatusti silloinkin, kun kuumuus on muuten vienyt ruokahalun. ;) Tarjoile lisänä vaikkapa jotain herkullista italialaista juustoa ja oliiveja tai jotain muuta pientä purtavaa, ja herkullinen ja nopea illallinen tai lounas on valmis!

Joten prego, tässäpä aito keski-italialainen (erit. Toscana, mutta myös Lazio ja Marche - omilla kotiseuduillani Umbriassa en muista juurikaan tätä tavanneeni...) klassikko, panzanella -leipäsalaatti!

Ainekset 

kuivaa (toscanalaista)leipää (myös vaikkapa kuivettuneesta patongista tulee loistavaa!)
kurkkua
tomaattia
punasipulia
tuoretta basilikaa
suolaa
mustapippuria
ekstraneitsytoliiviöljyä
valkoviinietikkaa

Valmistus

Leikkaa leipä sopiviksi paloiksi ja käytä paloja vedessä sen verran, että ne kostuvat, mutteivat kuitenkaan kastu aivan läpimäräksi. Purista tarvittaessa ylimääräinen vesi pois. Laita leipäpalat kulhoon ja pilko joukkoon punasipuli, kuorittu kurkku ja tomaatti (josta voit halutessasi poistaa siemenet). Revi joukkoon basilika ja sekoita. Ripottele päälle suolaa ja mustapippuria ja lisää muutamia ruokalusikallisia oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa. Sekoita vielä kerran ja tarjoile! :) 


maanantai 4. elokuuta 2014

Insalata di polpo e patate - mustekala-perunasalaatti

Hellettä vielä onneksi riittää ja Suomessakin saa nyt nauttia ihanan trooppisesta kesästä, mikä tarkoittaa myös tavallista keveämpiä ruokia, joiden olisi hyvä olla myös nopeita valmistaa, sillä kukapa tällä helteellä kovin pitkiä aikoja keittiössä viihtyy. ;)

Mustekala-perunasalaatti on italialainen kesäklassikko, joka sopii hyvin kevyelle lounaalle tai illalliselle niin alku- kuin pääruuaksikin, mutta riittää mielestäni mainiosti aivan sellaisenaankin.

Tästä, niin kuin varmasti kaikista klassikoista, on hieman toisistaan eroavia versioita, mutta usein niissä kuitenkin käytetään kokonaista mustekalaa, joko pakastettua tai toki tuoretta jos sellaista on saatavilla. Oma mustekalani oli peräisin säilykepurkista, koska muunlaisesta ei Suomessa kauheasti ole tarjontaa ja toisaalta koska en ole mitenkään erinomaisen kätevä kalan tai merenelävien valmistajana, varsin tottumaton kun olen.

Purkkimustekala tekee reseptistä todella helpon ja vaivattoman, kun ei tarvitse käyttää keittiössä aikaa höyryävän mustekalakattilallisen ääressä. ;) Voin siis suositella tällaista vaihtoehtoa: salaatti valmistuu aivan käden käänteessä varsinkin, jos keitettyjä perunoita on sattunut jäämään edelliseltä aterialta yli.

Vielä tuosta purkkimustekalan saatavuudesta. Omani oli tällä kertaa peräisin Lidlistä, koska siellä on näinä päivinä ollut iberialaisia tuotteita tarjolla, joten sieltä sattui nyt löytymään. Muuten sitä saa ainakin useimmista etnisistä ruokakaupoista, ehkä myös suurimmista marketeista, mutta tästä en ole varma. Valaiskoon minua ken tietää. :)

Ainekset kahdelle (ainoana ruokalajina tarjottavaksi)

6 isoa perunaa
2 x 78 gramman purkkia mustekalaa (itse huuhtelin mustekalan, koska mausteliemi ei miellyttänyt tai sopinut tähän salaattiin)
tuoretta persiljaa
loraus valkoviinietikkaa
1/2 (pienen) sitruunan mehu
3 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä
suolaa
pippuria

Valmistus

Kuori ja kuutioi perunat ja keitä 10-15 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä. Peruinoiden tulee olla pehmeitä, mutta ei liian, jotteivät ne hajoa sekoitettaessa. Kaada lävikköön ja anna valua hyvin. Kaada perunakuutiot kulhoon, mausta suolalla ja pippurilla, revi joukkoon persilja ja lisää valkoviinietikka, sitruunamehu ja oliiviöljy. Sekoita, lisää (huuhdeltu) mustekala ja sekoita vielä kevyesti. Tarjoile saman tien tai laita odottelemaan jääkaappiin ja tarjoa kylmänä. 

Buon appetito! :)






torstai 17. heinäkuuta 2014

Insalata di fagioli bianchi - kesäinen salaatti valkoisista pavuista

Jokin aika sitten tulinkin jo maininneeksi, että palkokasveista saa aivan ihastuttavia kesäruokiakin, ei pelkästään höyryäviä patoja, keittoja, kastikkeita jne.

Tässä eräs tapa siis hyödyntää näitä (varsinkin kasvissyöjän) aarteita ihanan kesäisessä ja raikkaassa mutta samalla ravitsevassa ja täyttävässä salaatissa. Tämä sopii hyvin lisukkeeksi, mutta varsinkin kuumana päivänä se on mahdollisesti tuoreen leivän kera tarjoiltuna aivan riittävä sellaisenaan ja pitää varmasti paremmin nälkää, kuin pelkkä salaatinlehdista, kurkusta ja tomaatista tehty salaatti.

Tähän reseptiin tarvittavia suuria valkoisia papuja saa säilykkeenä valmiiksi liotettuina (varmaksi voin sanoa, että löytyy ainakin GoGreen -nimiseltä merkiltä vihreässä pahvitölkissä), joten tämä on pikaruokaa parhaimmillaan, kun valmistamiseen menee pari hassua minuuttia. :) Vinkki: kätevä ja helppo pakata mukaan vaikkapa töihin lounasruuaksi. :)

Ainekset yhdelle (tuoreen leivän kanssa tarjoiltuna tai lisukkeena kahdelle)

1 tölkki suuria valkoisia papuja 
n. 3/4 kurkkua
1 keskikokoinen kevätsipuli (maun mukaan valkoinen tai punainen)
suolaa
pippuria
ekstraneitsytoliiviöljyä
halutessasi muutamia tuoreita oreganon lehtiä silputtuna

Valmistus

Huuhtele ja valuta pavut huolella lävikössä. Kuori ja pilko kurkku ja sipulit. Lisää ainekset kulhoon ja sekoita. Mausta suolalla ja mustapippurilla, lisää makua antamaan 2-3 rkl oliiviöljyä ja halutessasi tuoretta oreganoa tai muuta tuoretta yrttiä. Jos sinulla on aikaa, voit laittaa jääkaappiin joksinkin aikaa viilenemään. Voi myös valmistaa etukäteen edellisenä päivänä. 




keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Risotto ai piselli - Hernerisotto

Se hyvä puoli sentään on vilpoisemmissa kesäpäivissä, että voi vaihteeksi tehdä muutakin, kuin varsinaista kesäruokaa. Kesän sesonkiraaka-aineita käyttämällä talviset reseptit saavat uusia, ihania ulottuvuuksia.

Hernerisotto on Italiassa klassikko, jota tietysti on mahdollista tehdä ympäri vuoden pakasteherneistä (säilykeherneitä sen sijaan en ole kokeillut risotossa, mutta eipäilen vahvasti niiden sopivuutta), ja hyvää tulee silläkin tavalla, mutta kesällä tätä ruokaa on aivan ihana tehdä tuoreista kotimaisista herneistä.

Varsin usein tähän reseptiin lisätään kinkku- tai pekonikuutioita, mutta itse en tietysti kasvissyöjänä niitä laita. Klassisesti tämä risotto valmistettaisiin (salotti)sipulipohjaisesti niinkuin muutkin risotot, mutta itse päädyin tällä kertaa käyttämään sen sijaan purjoa, josta olen viime aikoina ollut todella innostunut. Hyvää tuli! :)

Kuvassa valmis annos.

Ainekset kahdelle

1 pieni purjo (tai salottisipuli tai pieni tavallinen keltainen sipuli)
n.1,5 dl herneitä (tämä määrä tarvitaan siis jo paloista irrotettuja herneitä)
1,5 dl risottoriisiä (esim. arborio)
n. 1 l kuumaa kasvislientä
ekstraneitsytoliiviöljyä
pieni nokare voita
suolaa 
pippuria
pieni pala parmesaania tai grana padanoa + hiukan annosten päälle raastettuna

Valmistus

Paloittele purjo ja perkaa herneet. Kuumenna pannulla pieni nokare voita yhdessä öljyn kanssa. Lisää joukkoon purjo ja herneet ja kypsennä kevyesti samalla sekoitellen. Lisää joukkoon riisi ja sekoittele noin minuutin ajan. Lisää joukkoon koko seoksen peittävä määrä kasvislientä ja anna haihtua lähes kokonaan koko ajan sekoitellen. 

Lisää kasvislientä vähän kerrallaan ja toista sama, kunnes liemi on kokonaan käytetty. Pidä huolta lopussa, ettet keitä risotta aivan kuivaksi. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita joukkoon pieni määrä parmesaani- tai granaraastetta. Ota pois levyltä ja anna tekeytyä kannen alla n. 5 min ennen tarjoilua. 

Tee annokset, raasta päälle lisää parmesaania ja tarjoile, BUON APPETITO! :)

Sesongin raaka-aineet

Riisin kuullotus rasvassa kasvisten kera

Kasvisliemen lisäyksen jälkeen

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Frittata di spaghetti - spaghettimunakas

Italialaiset ovat mestareita hyödyntämään ylijäämäruokaa ja itse pidänkin tästä periaatteesta ja koitan olla heittämättä mitään syömäkelpoista pois.

Italialaisessa ruuanlaitossa jämäruokien syöminen ei ole missään määrin tylsää eikä tällainen ruoka suinkaan tarkoita mitään kakkosluokan ateriaa - ei todellakaan, sillä italialaiset ovat kokemukseni mukaan hiukan nirsoja ja tarkkoja siitä, mitä suuhunsa pistävät, joten mikään epämääräinen äkkiseltään mikrossa lämmitetty kasa jo parhaat päivänsä nähnyttä pastaa ei kyllä saavuta suosiota.

Siksipä Italiassa jämäruuista kokataan mielellään aivan uusia herkullisia ruokalajeja - vähintää yhtä maukkaita, kuin alkuperäinen ruoka. Jämiä ei siis yksinkertaisesti kaiveta jääkaapista mikron kautta pöytään, vaan ne kierrätetään, niistä valmistetaan jotain aivan muuta.

Tässä vain mielikuvitus on rajana, mutta esimerkiksi spaghetille on joitakin jo aivan klassikoksikin muodostuneita kierrätystapoja. Tämä frittata di spaghetti, spaghettimunakas, on yksi ylivoimaisimpia suosikkejani antaa eilisen spaghetille uusi elämä. Monestakin syystä: se on erittäin helppo, nopea ja vaivaton tehdä, se valmistuu kätevästi edullisista perusraaka-aineista, se maistuu yleensä niin lapsille kuin aikuisillekin ja se on todella moneen tilanteeseen sopiva: antipastona, primona, sellaisenaan...Sopii mielestäni myös aperitiiville. :) Tämän voi tarjoilla niin lämpimänä, huoneenlämpöisenä kuin jääkaappikylmänäkin, joten se on kätevä valmistaa jo edellisenä päivänä, jos tiedossa on kiireinen päivä. :) Vinkiksi vielä, että tämä sopii loistavasti myös evääksi - sellaisenaan, tai esim. tuoreen patongin kanssa/väliin.

Itse pidän spaghettimunakkaasta niin paljon, että teen yleensä spaghettia tarkoituksella niin suuren annoksen, että sitä jää seuraavan päivän munakkaaksi. Ja tietysti munakkaan valmistaminen on entistä nopeampaa, jos pastaa on jo valmiina jääkaapissa. :)

Ainekset 

spaghettia tomaattikastikkeessa (valmistus täällä); miksei myös aivan pelkkää spaghettia
3-4 kananmunaa
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Valmistus

Riko kanamunat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon spaghetti tomaattikastikkeessa ja sekoita. Halutessasi voit lisätä "taikinaan" vielä tuoreita basilikanlehtiä tai oman makusi mukaan ensim parmesaaniraastetta tai mozzarellapalasia. 

Kuumenna oliiviöljy pannulla ja kaada päälle muna-spaghettiseos. Paista molemmin puolin (älä taita, niinkuin ranskalaista omelettia tehdessä), kunnes se on kauniin ruskea ja spaghetit jopa hieman rapsakoita. Laita talouspaperilla vuoratulle lautaselle, peittele myös talouspaperilla ja painele kevyesti, jotta saat liian rasvan imettyä pois. 

Tarjoile valtsemasi lämpöisenä, leikkaa viipaleiksi ennen tarjoilua. 








keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Contorno estivo di fagioli cannellini - kesäinen lisuke valkoisista pavuista

Kasvissyöjänä käytän ruuanlaitossa usein ja mielelläni raaka-aineena erilaisia palkokasveja, ja italialaisessa keittiössä onkin niiden suhteen reseptejä, joista ammentaa ideoita. Monet palkokasviruuat vain ovat aika tuhteja ja lämmittäviä ja sopivat siten paremmin syksyyn ja talveen, mutta on niitä kesäisen kevyitä ja raikkaitakin. :)

Tässä eräs niistä - sopii hyvin lisukkeeksi, mutta miksei vaikkapa kevyeksi lounaaksikin tuoreen, rapean leivän kera. :)

Jälleen kerran on kyse ruuasta, jota olen eräässä ravintolassa Italiassa syönyt, mutta jonka reseptin päättelin syömäni perusteella itse. :)

Ainekset 

tölkki valkoisia cannellini-papuja (ei tomaattikastikkeessa)
pari pienehköä tomaattia
ekstraneitsytoliiviöljyä
n. 2 rkl sitruunamehua (tai vaihtoehtoisesti valkoviinietikkaa)
suolaa
pippuria
(tuoretta) persiljaa silputtuna

Valmistus

Huuhtele pavut ja anna valua lävikössä. Pilko tomaatti pieniksi kuutioiksi, siemenet on hyvä poistaa. Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita - valmista tuli! :) Tämän lisukkeen voi hyvin valmistaa hieman etukäteen (vaikka jo edellisenä päivänä), sillä se on tarkoitus tarjoilla kylmänä, eikä se ollenkaan pahastu pienestä odottelusta jääkapissa. :)





sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Torrette di melanzane - munakoisotornit

Perjantaina, kun saimme rakkaan ystävän illallisvieraaksemme, innostuin tekemään tällaisia munakoisotorneja bruschettojen kaveriksi alkupalapöytään.

Näidenkään teko ei ole mitenkään vaivalloista, aikaa vaan mene hiukan munakoisojen "itkettämiseen".

Idea tällaisesta alkupalasta ei ole alunperin minun, sillä olen tällaisia joskus eräässä perugialaisessa ravintolassa syönyt, mutta resepti on siinä mielessä oman pääni tuotoksia, etten tiedän, miten ne ravintolassa syömäni tarkalleen ottaen oli valmistettu, mutta uskon osuneeni aika lähelle totuutta. :)

Nämä sopivat siis loistavasti alkupalaksi, mutta ovat sen verran tuhtia tavaraa runsaan oliiviöljyn käytön ansiosta, että mielestäni riittävät kyllä ainoaksi ruokalajiksikin - varsinkin, jos torneja on enemmän kuin tuo yksi per henkilö. :)

Kuvista en valitettavasti saanut kovin edustavia, mutta toivottavasti innostutte silti kokeilemaan, sillä nämä ovat aivan ihanan maukkaita! :)

Itse käytin mozzarella di bufalaa, puhvelin mozzarellaa, mutta mikään ei tietenkään estä käyttämästä tavallistakaan mozzarellaa.

Ainekset neljälle

1 iso munakoiso
2 (puhvelin) mozzarella palloa
tomaattikastiketta, resepti täältä 
tuoreita basilikan lehtiä koristeluun

Valmistus

Viipaloi munakoiso ja itketä se. Itketyksen löydät vaihe vaiheelta kuvitettuna tästä reseptistä. Laita munakoisoviipaleet leivinpaperille uunipellille ja valele molemmin puolin oliiviöljyllä. Paista uunissa 200 asteessa, kunnes munakoiso on kunnolla pehmennyt. 

Paloittele mozzarella ja valmista annokset: alimmaksi munakoisoviipale, sen jälkeen mozzarella, jonka päälle hiukan (n. 1 rkl) tomaattikastiketta, ja sama alusta. Aivan päällimmäiseksi on kiva laittaa vielä pala mozzarellaa, jonka päälle koristeeksi tuore basilikan lehti. Jokaiselle ruokailijalle on hyvä tehdä 2-3 kerrosta kaikkea. 

Tarjoile mahdollisimman pian kokoamisen jälkeen. 




lauantai 28. kesäkuuta 2014

Bruschette al pomodoro (ricetta classica) - klassiset tomaattibruschetat

Kun haluaa todella helppoa ja nopeaa suolaista purtavaa tai vaivattoman alkupalan pääruualle, klassiset tomaattibruschetat ovat varma valinta. :) Hyvä valinta ne ovat myös, koska yleensä ne maistuvat kaikille, lapsillekin. Bruschettoja on olemassa vaikka minkälaisia, monissa kuitenkin on ainakin tomaattia täytteenä, mutta tämä on se perusresepti, klassikko, ja niin italialaisten itsensäkin kuin ulkomaalaistenkin italialaisen keittiön ystävien rakastama antipasto.

Ainekset

(maalais)leipää
ekstraneitsytoliiviöljyä
tomaatteja
tuoretta basilikaa 
suolaa
pippuria
tuoretta valkosipulia

Valmistus

Leikkaa leipä n.1,5 cm paksuiksi viipaleiksi. Jos viipaleet ovat kovin suuria, ne kannattaa puolittaa. Paahda leipäviipaleita pannulla tai uunissa (grillivastuksella) ritilällä tai pellillä, kunnes ne ovat rapeita ja saaneet hieman väriä. 

Valmista leipien paahtuessa tomaattitäyte: pese ja kuutioi tomaatit, poista sisus, jotta täytteestä ei tule liian vetistä. Lisää joukkoon reilusti oliiviöljyä, maun mukaan suolaa ja pippuria ja käsin pienennettyjä tuoreita basilikanlehtiä. Sekoita.

Kun leivät ovat paahtuneet, hiero jokaisen pintaan makusi mukaan tuoretta valkosipulinkynttä. Lusikoi leipien päälle tomaattitäytettä ja tarjoile, BUON APPETITO! :)


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Aurinko keittiössäni: taglierini all'arancia con verdura di stagione e mozzarella di bufala - appelsiinin makuisia taglierineja kauden kasvisten ja puhvelin mozzarellan kera

Ciao taas kaikille huiman pitkän, lähes kahden kuukauden blogihiljaisuuden jälkeen! :)

Viime aikoina aikaa ja innostusta blogille ei juuri ole riittänyt, mutta enpä sen kummempia ole kokkaillutkaan, aika vähän on tullut tehtyä mitään, mitä ei täältä blogista vielä löytyisi. Toivottavasti jotakuta kuitenkin jaksaa vielä kiinnostaa ja viitsitte silloin tällöin vielä piipahtaa vilkaisemassa, sillä oma innostukseni sekä bloggaamiseen että kaikenlaiseen kivaan keittiössä on virkoamassa. :)

Todella innolla odotin kesää (kuten aina, kesäihminen kun olen) muutenkin, mutta myös sen takia, että pääsee keittiössä tekemään kaikenlaista kevyen raikasta ruokaa kesäisistä, kauden aineksista. No, nyt ovat ilmat jo liian pitkään olleet sellaiset, ettei kesäinen ruoka juuri olekaan houkutellut vaan lämmittäviä keittoja tms on enemmänkin tehnyt mieli. :D Insipiraatio siis kauden raaka-aineiden käytössä on hiponut nollaa jo jonkin aikaa, kunnes keksin, että ainahan voi (ja Suomen kesän tapauksessa kannattaa!) tuoda väriä, valoa ja aurinkoa keittiöön ja elämään ylipäätään itse! ;)

Ihanan aurinkoista ruokaa siis valmistamaan, värikkäät astiat ja servetit kattaukseen (osassa kuvista olen käyttänyt taustana niitä servettejä, jotka kattaukseen tällä kertaa valitsin) ja niin sai ihan tavallinen, arkinen, maanantai-ilta vähän piristystä tämän loputtoman harmauden keskelle. ;)

Resepti on omani, kehittelin sen aivan äkkiseltään päässäni miettiessäni, mitä ihania kauden tuotteita voisi käyttää pastan kanssa. Kesäkurpitsa on klassikko keittiössäni, jota tosin käytän aika paljon ympäri vuoden, ja lisäksi mukaan valikoitui porkkana, koska tällä hetkellä ne nyt vaan ovat niin suloisia ja vastustamattomia jo ulkonäöltään, mausta puhumattakaan. :D

Tein siis tällä(kin) kertaa pastaa, ja hyvin yksinkertaista sellaista teinkin. Suosin yksinkertaisia reseptejä ympäri vuoden, mutta varsinkin kesällä kaipaan puhtaita makuja laadukkaista raaka-aineista. :)

Pastaksi valkkasin tällä kertaa tällaisen formaatin kuin taglierini, joka on spaghetin kaltaista, siis pitkää pastaa. Löysin Stockmann Herkusta ihanalta kuulostavaa taglierini all'arancia:a, eli appelsiinin makuista taglierinia, ja pakkohan sitä oli päästä kokeilemaan. ;) Appelsiini ei maistu siinä mitenkään voimakkaasti, mutta jollain tavalla kylläkin tuo lisämakua. Ei kuitenkaan mitenkään hallitseva maku ole tuo appelsiini, joten huoletta uskaltaa kokeilla. :)

Pastan ja vihannesten seuraksi otin mozzarella di bufala:a, puhvelinmozzarellaa. Toki ihan tavallinenkin käy, mutta tämä tuntui taivaalliselta yhdistelmältä.

En kaivannut joukkoon sen enempää sipulia/valkosipulia kuin mitään yrttejäkään, mutta toki sellaisiakin voi halutessaan käyttää. Itse halusin noiden muiden, hienon hentoisten makujen tuntuvan selkeästi, tästä syystä lisää makua tuli vain suolasta, pippurista ja tietysti extraneitsyt -oliiviöljystä. :)

Sanomattakin selvää tietysti, että koska raaka-aineet ovat näin yksinkertaisia ja niitä on niin muutamia eikä mausteita tms oikeastaa käytetä, niin kaiken käytettävän on oltava ensiluokkaista. :) Ihanan laadukas ja vielä tuore mozzarella di bufala, tuoreet, uuden sadon porkkanat, pienet (ei siis vielä puisevat) kesäkurpitsat...Niistä on nautinnollinen kesäateria tehty. :)

Ainekset kahdelle

200g taglierineja tai muuta pastaa (lyhytkin pasta käy, esim. fusilli, farfalle, penne...)
2-4 pientä porkkanaa, riippuen, kuinka "porkkanaista" haluaa
1 pieni kesäkurpitsa
1 mozzarella di bufala
oliiviöljyä 
suolaa
mustapippuria

Valmistus

Laita suolattu vesi pastalle kiehumaan, pitkälle pastalle täysi korkea kattilallinen. Valmista veden kuumetessa kasvikset: pese, kuori ja pilko, riippuu valitsemastasi pastasta, millaiseksi kannatta pilkkoa. Jos käytät pitkää pastaa, on hyvä idea leikata myös vihannekset pitkän mallisiksi. Lyhyttä pastaa suosiessasi esim. kuutiot ovat hyvä ajatus.

Paista kasvikset aivan kevyesti oliiviöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, ota hieman keitinvettä talteen. Paloittele mozzarella di bufala. 

Kun pasta on kypsää, siivilöi se ja lisää pannulle kasvisten joukkoon. Lisää tarvittaessa hiukan pastan keitinvettä, todella vähän riittää. Sekoita ja käytä koko seos hellalla lyhyesti koko ajan sekoittaen. Ota pois liedeltä, lisää mozzarella, sekoita ja tarjoile! :) 









Buon appetito! :)

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Arancini di riso - friteeratut riisipallot

Tällä viikolla ollaan jo vapussa ja ajattelin tänne laittaa reseptin, joka mielestäni sopii vappuevääksi vallan loistavasti vaikkei tämä Italiassa olekaan mitenkään sidottu vappuun tai mihinkään muuhun erityiseen juhlaan tai vuodenaikaan.

Resepti on Sisiliasti peräisin, mutta koko Italiasta näitä kyllä saa ihan hyvällä menestyksellä - jopa kaupan pakastealtaasta. :)

Muualla Italiassa näitä löytyy esim. pizzerioista antipastona tai take away -pizzeriasta tällaisen voi kätevästi napata mukaan pizzapalan seuraksi, mutta sisilialaiset itse tuntuvat ottavan arancinit hyvin tosissaan ja siellä ne ovatkin ruoka itsessään, ei pizzan tai muun jatke.

Näitä on kätevä pakata mukaan vaikka eväsretkelle - kokeilkaa ihmeessä, jos on vappupiknik suunnitteilla. :)

Meidän perhe teki kauden ensimmäisen piknikin toisena pääsiäispäivänä, la Pasquettana, jolloin monet italialaiset viettävätkin päivän rannikolla tai maaseudulla eväät mukanaan, ja silloin tein meille arancineja mukaan - kyllä kelpasi ihanassa auringonpaisteessa ja raikkaassa meri-ilmassa herkutella. :D

Vinkkinä vielä sellainen, että edellisen päivän ylijäämäriisi saa kätevästi uuden elämän tämän reseptin kautta. :)



Itse käytin kasvissyöjänä täytteenä mozzarellaa, mutta klassisin täyte on ragù -lihakastike. Myös mozzarella ja kinkku on yksi mahdollisuus ja salamiakin käytetään täytteenä jonkin verran.

Ainekset

keitettyä risottoriisiä
tomaattikastiketta (ohje täältä) tai hätätapauksessa pelkkää paseerattua tomaattia
mozzarellaa
vatkattua kananmunaa, johon on lisätty ripaus suolaa
korppujauhoja 
paistoöljyä

Valmistus

Keitä riisi ja anna sen jäähtyä. Kun riisi on jäähtynyt, sekoita siihen tomaattikastiketta niin, että riisimassa saa kauniin punertavan sävyn. Jos käytät paseerattua tomaattia, muista lisätä massaan suola! Muotoile kämmenen avulla puolikas kovera pallukka ja laita täytteeksi pala mozzarellaa. Peitä riisimassalla, ja pyörittele tasaisen pallon muotoiseksi. Palloista kannattaa painella aika tiiviitä, jotta ne pysyvät koossa paistettaessa. Kasta kauttaaltaan vatkattuun kananmunaan ja pöyrittele korppujauhoissa. Laita lautaselle odottamaan ja jatka näin niin kauan kuin riisiä riittää. Anna pallukoiden vetäytyä n. 10 min. Kuumenna reilusti paistoöljyä pannulla ja paista riisipallot kauttaaltaan tasaisen kullanruskeaksi. Laita talouspaerilla peitetylle lautaselle hiukaksi aikaa jäähtymään ja peitä myös arancinit talouspaperilla, jotta liika rasva imeytyy siihen. 

Tarjoile ja nauti! :)

HYVÄÄ VAPPUA JA ANTOISIA RUOKAHETKIÄ KAIKILLE! :)